Sodankäynti

Sodankäynti on organisoitua sotilaallisten operaatioiden suunnittelua, johtamista ja toteuttamista, jonka tarkoituksena on saavuttaa poliittinen päämäärä sotilaallisin keinoin. Se kattaa sekä laajat strategiset päätökset että operatiiviset ja taktiset toimet, sekä käytännön resurssien, kuten joukkojen, kaluston ja logistiikan, koordinoinnin. Sodankäynnin keskeisiä osa-alueita ovat strategia, operatiivinen suunnittelu, taistelutaktiikat, tiedustelu, johtaminen ja kommunikointi sekä teknologian ja innovaatioiden hyödyntäminen.

Historiallisesti sodankäynti on kehittynyt antiikin ja varhaismodernin sotataiteen pohjilta kohti monimutkaisempaa, teknologia- ja verkostoitumisriippuvaista toimintaa. Kluzevitin mukaan sodankäynti on politiikan jatke, ja nykyaikaisessa käsitteessä korostuvat massiivinen liikkuminen, ilmavoimat, merivoimat sekä myöhemmin elektroninen ja cyber-sodankäynti. 20. ja 21. vuosisadalla kehittyivät mallit kuten totalwar, liittoutumat ja network-centric warfare, sekä uusia taistelumuotoja drone-, cyber- ja hybridisodankäynti.

Lainsäädäntö ja etiikka nivoutuvat sodankäyntiin käytännössä: valtioiden välinen ja yleiset kansainväliset oikeudet pyrkivät turvaamaan siviilien suojelun, erottelun ja suhteellisuuden periaatteet sekä rajoittamaan, millaisia aseita ja keinoja voidaan käyttää. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus, geneva-konventiot ja aseiden rajoitukset ohjaavat toiminnan periaatteita siviilien ja siviiliyksiköiden suojelemiseksi.

Nykyaikana sodankäynti on moniulotteista ja nopeasti kehittyvää, jossa perinteisten maasodankäynnin lisäksi merkittäviä osa-alueita ovat merisodankäynti, ilmasodankäynti, cyber- ja informaatiomainen sodankäynti sekä hybridi- ja proxiesuhteet. Tämä asettaa haasteita sekä turvallisuudelle että kansainväliselle vakaudelle.