Skenaariotyön

Skenaariotyö on systemaattinen prosessi, jossa organisaatiot kehittävät ja analysoivat useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia epävarmuuksien ymmärtämiseksi ja valmistautumisen parantamiseksi. Skenaariot eivät ole ennusteita vaan erilaisia narratiiveja siitä, miten tärkeitä ajureita kuten politiikka, talous, teknologia, yhteiskunnalliset muutokset, ympäristö ja lainsäädäntö voivat vaikuttaa toimintaan. Tavoitteena on tukea strategista päätöksentekoa, riskienhallintaa ja sopeutumiskykyä.

Menetelmät ja prosessi: tyypillisesti skenaariotyöhön kuuluu aikahorisontin määrittäminen, tärkeimpien ajureiden tunnistaminen ja niiden keskinäisen vuorovaikutuksen arviointi sekä vaihtoehtoisten skenaarioiden rakentaminen narratiivisesti. Käytettyjä tekniikoita voivat olla työpajat, asiantuntija-arvioinnit, trendianalyysi sekä kvantitatiiviset mallit; lopulta skenaariot testataan ja niihin liitetään signaalit, varoitusmerkit sekä suositellut toimenpiteet ja mittarit.

Sovelluskohteet: skenaariotyötä hyödynnetään laajasti strategisessa suunnittelussa, riski- ja epävarmuuden hallinnassa, julkisen politiikan ja kriisivalmiuden kehittämisessä sekä organisaation tuote- ja palvelukehityksessä sekä pitkän aikavälin investointipäätöksissä.

Haasteet ja rajoitteet: työhön liittyy taipumus vinoutumiin, kuten ryhmäajatteluun tai liialliseen luottamukseen, ja se vaatii jatkuvaa testaamista sekä oleellisten olettamien tarkistamista. Skenaariotyön on oltava käyttökelpoista, toteutettavissa olevaa ja sovellettavissa organisaation tavoitteisiin.

Historia: Skenaariotyön juuret ovat 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin suuryritykset kuten Shell kehittivät skenaariomenetelmiä riskien ja strategian hallintaan. Sittemmin menetelmää on sovellettu laajasti sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.