Siviilivalmiuden

Siviilivalmiuden käsitteellä tarkoitetaan yhteiskunnan siviilien kykyä varautua, vastata ja toipua poikkeusoloissa, katastrofeissa tai sodan kaltaisissa kriiseissä. Siihen kuuluu sekä yksilön ja kotitalouksen omatoiminen valmius että laajempi yhteisö- ja yhteiskuntatasoinen varautuminen.

Se kattaa riskien arvioinnin ja uhkakuvien huomioimisen, varoitus- ja tiedottamisjärjestelmät, hätätilanteiden kulun seuraamisen, suojautumisen, evakuoinnin, energia- ja vesihuollon turvaamisen sekä kriittisten yhteiskunnallisten toimintojen ylläpitämisen.

Tämän lisäksi siviilivalmius sisältää tiedon ja koulutuksen, jolla kansalaisia kannustetaan valmistautumaan; henkilökohtaiset valmisteluohjeet, kuten hätäpaketit ja perheensisäinen suunnitelma, sekä yhteisöllinen varautuminen, kuten naapurustoverkostot ja vapaaehtoistoiminta.

Suomessa siviilivalmius kuuluu turvallisuus- ja pelastustoimen sekä poikkeusolojen varautumisen kokonaisuuteen. Kansallinen suunnittelu ja ohjeistus tuotetaan viranomaisten, pelastuslaitosten, Puolustusvoimien ja yhteisötahojen yhteistyönä, ja väestön tiedottaminen sekä harjoitukset ovat keskeisiä keinoja.

Kansalaisia rohkaistaan huolehtimaan omasta ja perheen turvallisuudesta, oppimaan ensiaputaidot ja laatimaan hätäpaketteja sekä suunnitelmia, jotta arjen toiminta voisi jatkua häiriötilanteissa.

---