Sitoutumisterapia

Sitoutumisterapia (ACT, Acceptance and Commitment Therapy) on psykoterapian suunta, joka kehitettiin 1990-luvulla Steven C. Hayesin, Kelly Wilsonin ja Kirk Strosahlin toimesta. Perustuu Relational Frame Theoryn (RFT) pohjalta muodostettuun käsitteeseen psykologisesta joustavuudesta, jonka tavoite on lisätä yksilön kykyä kohdata kokemuksiaan ja toimia arvojen ohjaamana riippumatta esiintyvistä vaivoista tai ajatuksista. Tavoitteena on lisätä elämänlaatua ja toimintakykyä käytännön, arvojen mukaista toimintaa.

ACTin kuusi keskeistä prosessia ovat acceptance (sopeutuminen, kokemusten vastaanottaminen), cognitive defusion (ajattelujen eristäminen siten, ettei ne määrittele toimintaa), being present (tämänhetkinen tietoisuus), self-as-context (minä kontekstina), values (arvot) sekä committed action (sitoutunut toiminta). Näiden kautta pyritään lisäämään psykologista joustavuutta, jolloin henkilö pysyy toimintakykyisenä vaikeissakin tunteissa ja ajatuksissa.

Terapiamuoto eroaa joiltakin osin perinteisestä kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta: se ei tähtää ajatusten tai tunteiden poistamiseen, vaan niiden kanssa elämiseen ja toiminnan suunnitteluun arvojen mukaisesti. Käytännössä ACT sisältää mindfulness- ja hyväksymisharjoituksia, metaforia, kokemuksellisia harjoitteita sekä arvotyöpajoja ja konkreettisia sitoutuneita toimia.

Tutkimus ACTin vaikuttavuudesta osoittaa kohtalaisia–vahvoja vaikutuksia ahdistuneisuushäiriöihin, masennukseen, krooniseen kipuun, OCD:hen ja aineiden väärinkäyttöön. Terapian vaikuttavuutta verrataan usein CBT:hen, ja ACTia sovelletaan myös terveyspsykologiassa, työhyvinvoinnissa ja kroonisten sairauksien hallinnassa. Koulutus ja kliininen osaaminen ovat tärkeä osa hoitoon pääsyä ja laadukasta toteutusta. ACTia tarjotaan sekä yksilö- että ryhmämuotoisina sekä kasvokkain että verkko-oppimis- tai etäpalveluissa.