Sinkkipinnoitus

Sinkkipinnoitus on metallipinnalle tehtävä suojakäsittely, jossa kappaleeseen muodostetaan ohut sinkkikerros korroosionkeston parantamiseksi. Tin? Ei, sinkkilasis. Sinkkipinnoitus parantaa erityisesti teräksen ja muiden metallien kestävyyttä kosteissa ja ulkoisissa olosuhteissa.

Kaksi yleisintä menetelmää ovat elektrolyyttinen sinkkipinnoitus (elektrogalvanointi) ja kuumasinkitys (hot-dip galvanizing). Elektrolyyttisessä pinnoituksessa kappale upotetaan sinkkianodin ja sinkkisuolaseoksen elektrolyyttiin, ja sähkövirran avulla sinkki kiteytyy kappaleen pintaan. Pinnoitteen paksuus on tavallisesti noin 5–25 mikrometriä. Kuumasinkityksessä kappale upotetaan sulaan sinkkiin noin 450 °C:ssa, jolloin muodostuu sinkkiseos- ja metallin välisiä liitoskerroksia. Pinnoitteen kokonaispaksuus on yleensä 60–100 mikrometriä, ja se tarjoaa vahvemman suojan sekä paremman kattavuuden monimutkaisille geometrioille.

Jälkikäsittelyyn liittyy usein passivointi, kuten kromaat- tai muun suojakarmeen lisätty pinnallinen käsittely, joka parantaa korroosionkestävyyttä ja estetiikkaa. Sinkkipinnoitus muodostaa sinkin epäsuoran suojan: kun sinkkikerros ruostuu, muut pelastavat teräksen, eli sinkki toimii sekä passiivisena että katodisena suojana.

Käyttökohteita ovat rakennus- ja koneteollisuus, ruostuvien terästuotteiden, ruuvejen, rakennuslevyjen sekä auto- ja konekomponenttien pinnoitukset. Ympäristö- ja turvallisuuskäytännöt ohjaavat prosesseja, sillä sinkkimerkkien käsittelyssä ja jätehuollossa on otettava huomioon raskasmetallien vaikutukset.