Silmänpaine

Silmänpaine, eli intraokulaarinen paine (IOP), kuvaa silmän sisällä olevan nesteen aiheuttamaa painetta. Paine syntyy, kun silmään muodostuvaa aqueous humoria poistuu silmästä tasapainoisesti. IOP mitataan tonometrisesti ja tulos ilmoitetaan millimetreinä elohopeaa (mmHg).

Normaali IOP‑alue on noin 10–21 mmHg, ja yksilölliset poikkeamat ovat yleisiä. Vähemmän, kuin normaalin alueen alapuolella oleva IOP ei välttämättä aiheuta ongelmia, mutta jatkuva matalakin paine voi joissain tilanteissa olla hyödyllinen. Korkea IOP ei kuitenkaan yksinään määritä glaukoomaa; glaukoomalla tarkoitetaan näköhermon vaurioitumista, joka johtaa näkökentän kaventumiseen. Ocular hypertension viittaa kohonnut IOP:iin ilman glaukoomapoikkeavuuksia.

Mittausta voidaan tehdä useilla menetelmillä. Goldmannin applanations tonometria on kultainen standardi, mutta käytössä ovat myös non-contact‑ (ilmapuhallus), rebound‑ (iCare) sekä indentation‑tonometria. Corneal thickness vaikuttaa lukemiin: paksumpi sarveiskalvo voi antaa korkeampia lukemia eikä ohuen sarveiskalvon arvoja saa suoraan verrata paksumpiin.

IOP vaihtelee vuorokauden aikana, asennon mukaan ja yksilöllisten tekijöiden sekä lääkitysten vaikutuksesta. Tyypillistä diurnalista vaihtelua on noin 3–6 mmHg. Tämän vuoksi mittauksia tehdään usein useammassa tilanteessa ja potilaan riskitekijöitä arvioidaan.

Hoito kohdistuu IOP:n alentamiseen riskin vähentämiseksi glaukooman kehittymisessä tai etenemisessä. Tavoitehoitoa voivat olla silmälääkkeet, laserhoidot tai kirurgiset toimenpiteet.