Seulontaohjelmien

Seulontaohjelmat ovat järjestelmällisiä terveydenhuollon toimenpiteitä, joissa tiettyyn väestöryhmään kohden tarjotaan seulontatestejä sekä tarvittavaa jatkoseurantaa ja hoitoa. Niiden tavoitteena on löytää sairaudet varhaisessa vaiheessa ennen oireiden ilmaantumista, jolloin hoito voi olla tehokkaampaa ja sairastuvuuden sekä kuolleisuuden riskit pienentyvät. Menetelmät perustuvat käytettävissä oleviin, validoituihin testeiihin, oikea-aikaiseen toimenpiteiden toteuttamiseen ja varmistettuun jatkoseulontaan sekä mahdollisiin varmistaviin tutkimuksiin.

Seulontaohjelmat voidaan jakaa kohdistuksen perusteella. Yleisiä esimerkkejä ovat kansalliset ohjelmat kuten rintasyövän, kohdunkaulan syövän ja paksu- tai paksusuolen syövän seulonnat sekä vastasyntyneiden neuvon ja seulontatutkimukset. Ohjelmien laajuus sekä sisällöt vaihtelevat maittain, mutta useimmat noudattavat perusperiaatteita: kohdistettu alkuarvio, säännöllisyys, testin hyödyn ja riskin tasapainon arviointi sekä kattava tiedotus ja vapaaehtoinen osallistuminen.

Hyödyt sisältävät varhaisessa vaiheessa todettujen tautien paremmat hoitomahdollisuudet, mahdollisuuden vähemmän kallista hoitoa sekä oirekuvan vähentymisen. Haitat voivat olla väärien positiivisten tai negatiivisten tulosten aiheuttama ahdistus, ylidiagnostiikka sekä kustannukset ja resurssien käyttö. Siksi seinää on tärkeää arvioida jatkuvasti ohjelman vaikuttavuudella, osallistumisasteella, testien tarkkuudella sekä terveyshyöty-kustannusanalyysillä.

Kansainväliset kriteerit (esimerkiksi Wilsonin ja Jungnerin kriteeristö) sekä kansalliset ohjeistukset ohjaavat seulontaohjelmien suunnittelua, toteutusta ja laadunvarmistusta sekä päätöksiä siitä, mitkä sairaudet ja kohderyhmät tulevat sisällytettyä ohjelmiin.