Setipohjainen

Setipohjainen (set-based) on suomalainen termi, jolla viitataan suunnittelun ja tuotteen kehittämisen lähestymistapaan, jossa useita vaihtoehtoisia ratkaisuja pidetään aktiivisesti elossa ja niitä tarkastellaan rinnakkain varhaisten, epävarmojen vaiheiden aikana. Tavoitteena on säilyttää vaihtoehdot mahdollisimman pitkään, vähentää virheratkaisujen riskiä ja parantaa järjestelmän kokonaiskestävyyttä.

Konseptia on sovellettu erityisesti set-based design -menetelmään teollisessa suunnittelussa sekä ohjelmistokehityksessä. Lähestymistapaa on kuvattu laajasti teollisuus- ja oppikirjallisuudessa, muun muassa Ulrichin ja Eppingerin Product Design and Development -teoksessa, jossa korostetaan rakennetta, jossa useat ratkaisut testataan ja vasta lopulliset valinnat tehdään, kun riittävä yhteensopivuus ja vaatimuksien täyttyminen on varmistettu.

Keskeisiä periaatteita ovat vaihtoehtojen pitäminen avoimina pitkään, oppimisen nopeuttaminen kokeilujen kautta sekä arkkitehtuurin ja järjestelmätasojen yhteensopivuuden huomioiminen. Prosessi etenee usein design space -kartoituksesta morphology-analyyseihin ja iteratiivisiin arviointeihin, jolloin päätökset kaventuvat vasta kun tarvittavat tiedot ovat saatavilla.

Käytännön hyötyjä ovat parempi riskienhallinta, vähäinen jälkoinen muokkaustarve ja parempi integraatio kokonaissuunittelussa. Haittoja voivat olla suuremmat alkuinvestoinnit, lisääntynyt koordinointitarve sekä mahdollinen hitaampi alkuvaihe. Setipohjaista suunnittelua on sovellettu erityisesti monimutkaisissa järjestelmissä sekä sekä fyysisessä tuotteen suunnittelussa että ohjelmistokehityksessä.

---