järjestelmätasojen

Järjestelmätasot viittaavat tietojärjestelmien tai ohjelmistojen rakenteellisiin kerroksiin, jotka on jaettu eri tasoihin toiminnallisuuden, kehityksen ja ylläpidon helpottamiseksi. Näiden tasojen avulla voidaan jakaa monimutkaiset järjestelmät yksinkertaisempiin osiin, joita on helpompi ymmärtää, suunnitella ja ylläpitää. Yleensä järjestelmätasot jaetaan useisiin pääluokkiin, kuten käyttöliittymä-, sovellus-, logiikka-, tietokanta- ja infrastruktuuritasoihin.

Käyttöliittymätaso (esimerkiksi graafinen käyttöliittymä tai CLI) on käyttäjän ja järjestelmän välinen vuorovaikutuksen väylä. Se voi olla web-sovellus, mobiilisovellus tai perinteinen työpöytäohjelma. Tämän tason tehtävänä on esittää tietoa käyttäjälle ja kerätä hänen syötteensä.

Sovellus- tai esiasiakastaso käsittelee käyttäjän pyynnöt ja suorittaa niihin liittyvät toimintoketjut. Se voi sisältää esimerkiksi verkkopalvelimien logiikkaa, joka käsittelee HTTP-pyynnöt ja vastaa niihin. Tässä tasossa sovelluksen ydinlogiikka toteutetaan, kuten tilausprosessit tai käyttäjätunnusten hallinta.

Logiikka- tai bisneslogiikka-taso sisältää sovelluksen ytimen toiminnallisuuden, kuten laskelmat, päätöksentekoprosessit ja bisnes-sääntöjen soveltamisen. Esimerkiksi verkkokaupassa tämä taso voi käsitellä hinnanlaskentaa tai alennusten soveltamista.

Tietokanta- tai datataso vastaa tietojen tallentamisesta ja hallinnasta. Se sisältää tietokannat, taulut ja suorituskykyoptimointitoimenpiteet. Tietokantataso varmistaa datan eheydet ja turvallisuuden sekä tarjoaa nopean pääsyn tietoihin.

Infrastruktuuritaso käsittelee fyysisiä tai virtuaalisia resursseja, kuten palvelimia, verkkoja ja varmuuskopiointiratkaisuja. Se tarjoaa perustan muille tasoille ja varmistaa järjestelmän saatavuuden ja suorituskyvyn.

Järjestelmätasojen erottaminen toisistaan helpottaa kehitystä, skaalautumista ja ylläpitoa, sillä muutokset voidaan tehdä tasolla, joka ei vaikuta muihin osiin. Esimerkiksi tietokantatasolla tehty optimointi ei vaikuta käyttöliittymän ulkoasuun.