Separaattorit

Separaattorit ovat laitteita tai järjestelmiä, joiden tehtävänä on erottaa seoksesta kaksi tai useampi komponentti niiden fyysisten ominaisuuksien erojen perusteella. Yleisimpiä erotteluperusteita ovat tiheys, liukoisuus, magnetismi ja sähköiset ominaisuudet. Separaattoreita käytetään sekä teollisissa prosesseissa että laboratoriossa ja ne voivat käsitellä nestemäisiä, kiinteitä sekä kaasumaisia vaiheita.

Separaattoreita voidaan luokitella erottelumenetelmän mukaan. Gravitaatio- ja pyörre-erottimet hyödyntävät tiheys- ja liikemäärien eroja, jolloin raskaimmat komponentit saavat hetken suuremman poistopolun. Nestemäisten faasien erottimia käytetään usein öljyn, veden tai muiden nesteiden erottamiseen. Kiinteän aineen ja nesteen erottimet kattavat sedimentaation, suodatuksen ja vastaavat toimintaperiaatteet. Magneettiset erotuslaitteet houkuttelevat tai suuntaavat magnetoituneita aineita, elektrostaattiset erotuslaitteet käyttävät sähkökentän aiheuttamaa varaukse-eroa, ja kalvo- sekä kalvopohjaiset erotusmenetelmät perustuvat aineiden erilaiseen läpäisyn ominaisuuteen kalvon läpi.

Toiminnan perusta on erilaisten faasien ja aineiden differentointi prosessin sisällä siten, että haluttu komponentti eristyy muista. Suunnittelussa huomioidaan tilavuus- ja virtaustehot, erotusprosessin tehokkuus ja mahdollinen epäpuhtauksien siirtyminen, sekä materiaalien kestävyys ja kunnossapito. Käyttökohteita ovat esimerkiksi öljy- ja kaasuteollisuus, jäteveden ja jätteiden käsittely, elintarviketeollisuus sekä kaivos- ja kemianteollisuus.

Yleisimmät esimerkit ovat öljy- ja veden erottimet sekä gravitaatio- tai pyörre-erottimet teollisissa prosesseissa. Separaattoreita kehitetään jatkuvasti paremman teho- ja energiatalouden saavuttamiseksi sekä ympäristövaikutusten minimoinniksi.