Ryhmäterapia

Ryhmäterapia on psykoterapian muoto, jossa on pieni ryhmä osallistujia ja yksi tai useampi terapeutti, jotka työskentelevät yhdessä mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Ryhmän jäsenet jakavat kokemuksiaan, saavat vertaistukea ja oppivat uusia selviytymiskeinoja sekä tunnetaitoja. Terapian tavoitteena on sekä yksilön sisäisen prosessin kehittäminen että vuorovaikutussuhteiden parantaminen.

Ryhmä koostuu usein 6–8 jäsenestä, kokoontuu säännöllisesti (esim. viikoittain) ja toimii tietyn ajanjakson (esim. 6–12 viikkoa). Sessioiden rakenne yhdistää ohjattuja keskusteluja ja ryhmäprosessin tutkimista; luottamuksellisuus, vapaaehtoisuus ja turvallinen ilmapiiri ovat keskeisiä periaatteita.

Ryhmäterapiassa voidaan käyttää eri lähestymistapoja: psykoedukatiiviset ryhmät, joissa opetetaan tietoja ja taitoja; prosessuaaliset ryhmät, joissa korostetaan ryhmän vuorovaikutusta ja tunteiden ilmaisua; sekä kognitiivis-behavioraaliset tai integratiiviset ryhmät.

Useimpien kohderyhmien kohdalla ryhmäterapialla on osoitettu olevan hyötyä esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden, päihdeongelmien ja traumaperäisten oireiden hoidossa; tulokset riippuvat kuitenkin ryhmän dynamiikasta, terapeutin osaamisesta sekä asiakkaiden sitoutumisesta. Ryhmäterapia ei välttämättä sovi kaikille, ja joissakin tapauksissa tarvitaan intensiivisempää yksilöterapia tai kriisituen tilalle.

Tarpeiden mukaan ryhmäterapian järjestäminen vaatii ammatillista pätevyyttä; terapeutit noudattavat eettisiä periaatteita kuten konfidentialiteettia, vapaaehtoisuutta ja ryhmän sisäistä turvallisuutta. Ryhmäterapian historia juontaa juurensa ryhmäanalyyseihin, ja sen kehitys on kytkeytynyt psykologian eri suuntauksiin.