Ryhmäanalyysi

Ryhmäanalyysi on psykoanalyyttinen lähestymistapa ryhmäpsykoterapiaan ja ryhmäprosessien tutkimukseen. Siinä tarkastellaan sekä yksilöiden psyykkisiä toimintoja että ryhmän dynamiikkaa terapeuttisessa tai tutkimuksellisessa kontekstissa. Ryhmä nähdään sosiaalisena järjestelmänä, ja sen kautta ilmeneviä tahdon, tunteiden ja tiedostamattomien prosessien ilmentymiä tulkitaan ja analysoidaan. Yhteiseksi tehtäväksi muodostuu sekä yksilöiden sisäisen että ryhmän vuorovaikutuksen ymmärtäminen, tunnistaminen ja muokkaaminen.

Historia ja kehitys: Ryhmäanalyysi sai alkunsa 1940-luvun lopulla Britanniassa Tavistock Clinicissä, kun psykoanalyyttinen teoria yhdistettiin ryhmädynamiikkaan. Keskeisiä hahmoja ovat S. H. Foulkes ja hänen kollegansa, ja ryhmäanalyyttisen seuran (Group Analytic Society) perustaminen vuonna 1948 vakiinnutti menetelmän koulutuksen ja käytännön toiminnan. Kenttä on sittemmin levinnyt kansainvälisesti ja monipuolistunut.

Menetelmälliset piirteet: Ryhmäanalyysissa analyysi tapahtuu sekä ryhmän sisäisesti että yksilöiden vuorovaikutusten kautta. Terapeutti toimii ryhmän analyytikkona, ohjaa keskustelua ja tulkitsee sekä ilmeistä sisältöä että ryhmän sisäisiä prosesseja, kuten siirtoja, roolijaot, johtajuuden jakautumista ja ryhmän ilmapiirin vaikutusta, sekä puolustus- ja projisointiretoriikkaa. Tavoitteena on lisätä ryhmäläisten reflektointikykyä ja ymmärrystä ihmissuhdemalleista.

Sovellukset: Ryhmäanalyysiä käytetään sekä kliinisessä psykoterapiassa että supervisionissa, koulutuksessa, organisaatiojohtamisessa sekä sosiaalisessa tutkimuksessa. Koulutus- ja ammatilliset järjestöt tarjoavat standardeja sekä sertifiointia. Menetelmää harjoitetaan monissa maissa, myös Suomessa, jossa ryhmäanalyysiä on integroitu psykoanalyyttisiin ja psychodynamicisiin perinteisiin.