ryhmäanalyysiä

Ryhmäanalyysiä on psykodynaaminen psykoterapian muoto, jossa ryhmä nähdään sekä terapian kohteena että tutkimuskohteena. Sen juuret ovat psykoanalyysissa, ja sen kehittäjinä nähdään S. H. Foulkes sekä Group Analytic Societyn toiminta 1940-luvulta eteenpäin. Ryhmäanalyysin keskeinen ajatus on, että ryhmä muodostaa pienoismallin yhteiskunnasta, ja ryhmän sisäiset vuorovaikutussuhteet sekä tiedostamattomat prosessit voidaan tunnistaa ja käsitellä ryhmän kautta.

Keskeiset periaatteet ovat ryhmän näkeminen kokonaisuutena sekä ihmisten väliset suhteet, kuuluminen tunteiden ja reaktioiden tutkimiseen tässä ja nyt -tilanteessa. Terapeutin rooli on fasilitaattori: hän luo turvallisen säiliön, havainnoi ryhmän dynamiikkaa ja heijastaa havaintoja takaisin ryhmälle. Yhteistyö- ja reflektioprosessit auttavat osanottajia ymmärtämään omia reaktioitaan, siirtovaikutuksia sekä ryhmässä ilmeneviä konfliktin ja yhteistyön ilmentymiä.

Ryhmäkoko on tyypillisesti 6–12 osallistujaa, ja kokoukset pidetään säännöllisesti viikoittain, noin 60–120 minuutin pituisina. Ohjaajina toimivat yleensä yksi tai kaksi analyytikkoa. Ryhmäkäyntiä voidaan käyttää sekä kliinisessä psykologiassa ja psykiatriassa että sosiaalityössä ja organisaatioiden kehittämisessä, erityisesti silloin kun halutaan tarkastella interpersoonallisia ilmiöitä ja ryhmädynamiikkaa laajemmin.

Näyttö ryhmäanalyysin tehosta vaihtelee; perinteisesti tulokset perustuvat kliinisiin tapaustutkimuksiin ja laadullisiin tutkimuksiin. Yleistettävyyden parantamiseksi tarvitaan lisää määrällisiä tutkimuksia ja systemaattista arviointia. Lisätietoja antaa esimerkiksi Group Analytic Society.