Ruoansulatuksen

Ruoansulatuksen tarkoituksena on muuntaa nautittu ruoka ravintoaineiksi, joita elimistö voi käyttää energiaksi sekä rakennusaineiksi. Prosessi muodostuu mekaanisesta ja kemiallisesta pilkkomisesta sekä ravintoaineiden imeytymisestä verenkiertoon tai imuun. Ruoansulatus alkaa suuontelossa ja etenee mahalaukkuun sekä ohutsuoleen ennen paksusuolessa tapahtuvaa veden ja elektrolyyttien imeytymistä sekä jätteen muodostumista.

Prosessi alkaa suussa, jossa purenta ja syljen amylaasi aloittavat hiilihydraattien pilkkomisen. Ruuan siirtyessä nielun ja ruokatorven kautta mahalaukkuun sekoittuu happamuus ja suolahappo, mikä aktivoi pepsiinin proteiinien pilkkomiseen. Muodostuu chyme, joka siirtyy ohutsuoleen. Mahassa hajoaminen on sekä mekaanista että kemiallista; ravinto sekoittuu mahermiin ja antraan, jolloin proteiinit pilkkoutuvat valmistavaan vaiheeseen ennen ohutsuoliin etenemistä.

Ohutsuolessa (duodenum, jejunum, ileum) tapahtuu pääosa pilkkomisesta ja imeytymisestä. Haima toimittaa amylaasia, lipaasia ja proteaasia sekä haimanesteitä; maksa ja sappirakko antavat sappinestettä rasvojen emulsioimiseen. Limakalvon villit ja mikrovillit lisäävät imeytymispinta-alaa. Glukoosi, aminohapot, rasvahapot ja monia vitamiineja sekä kivennäisaineita siirtyvät vereen tai imusuonistoon. Suurin osa energiamarkkinoista imeytyy jejunumiin ja ileumiin.

Paksu- ja peräsuolessa vettä ja elektrolyyttejä imeytyy, ja suoliston mikrobisto tuottaa joillekin vitamiineille, kuten joidenkin B- ja K-vitamiinien, sekä osallistuu jätteen muodostukseen. Uloste poistuu elimistöstä peräaukon kautta.

Ruoansulatusta säätelevät hormonaaliset tekijät, kuten gastrin, secretin ja CCK, sekä autonominen hermosto (parasympaattinen ja enterinen järjestelmä). Häiriöt voivat liittyä haiman, maksan tai suoliston toiminnan häiriöihin sekä intoleransseihin ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin.

---