Ruhtinaskunta

Ruhtinaskunta on hallinnollinen tai valtiollinen alue, jonka hallitsijana on ruhtinas. Käsite viittaa usein feodaalisiin tai varhaismodernin ajan valtioihin, joissa ruhtinas on korkeimman hallitsijan arvo, ja jossa sisäinen autonomia sekä ulkopoliittinen suvereniteetti voivat vaihdella. Ruhtinaskunnat ovat yleensä pienempiä kuin kuningaskunnat, mutta niiden asema on voinut olla sekä itsenäinen että jossain määrin liitossa suuremman valtakunnan kanssa.

Etymologia: sana muodostuu ruhtinas-sanasta ja -kunta-loppuisesta sanastosta, jolla kuvataan aluetta tai valtakuntaa, jota hallitsee ruhtinas. Suomen kielessä ruhtinaskunta tarkoittaa nimenomaan tätä hallintomuotoa.

Historia ja rakenne: Keskiajan ja varhaismodernin ajan Euroopassa ruhtinaskunnat olivat yleisiä sekä suvereenien että autonomisten pikkivaltioden muotoja. Ne saattoivat olla itsenäisiä valtioita tai osia suuremmasta imperiumista, ja niiden sisäinen hallinto sekä oikeudellinen asema saattoivat vaihdella suuresti. Usein ruhtinaan valta turvattiin perimyydellä tai tietyin suvereniteetin rajoituksin.

Esimerkkejä moderneista ruhtinaskunnista: Monacon ruhtinaskunta ja Liechtensteinin ruhtinaskunta ovat itsenäisiä valtiota, joiden hallitsijoina ovat ruhtinaita. Andorra on prinsipaatin muotoinen valtio, jossa valtaa käyttävät kaksi hallitsijaa: Urgellin piispa ja Ranskan presidentti.

Käyttö suomen kielessä: Ruhtinaskunta-termina viitataan yleisesti maailmanpolitiikassa ja historiassa käytettyyn käsitteeseen principality. Se kuvaa valtiota tai aluetta, jota hallitsee ruhtinas, ja jolla on usein rajallinen tai erityinen autonomia suhteessa suurempiin valtakuntiin.