RoHSdirektiivit

RoHS-direktiivit (RoHS-direktiivi) ovat EU:n säädöksiä, jotka rajoittavat tiettyjen haitallisten aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (EEE). Tavoitteena on vähentää ympäristö- ja terveysriskejä sekä parantaa kierrätettävyyttä ja kiertotaloutta.

Alkuperäinen RoHS-direktiivi, 2002/95/EC, rajoitti kuutta haitallista ainetta. RoHS 2, direktiivi 2011/65/EU, vahvisti säännöt ja yhdisti ne WEEE-direktiiviin. RoHS 3, direktiivi 2015/863/EU, lisäsi neljä uutta haitallista ainetta, jolloin rajoitettujen aineiden kokonaismäärä on kymmentä. Rajoitettujen aineiden luettelo sisältää: lyijy Pb, elohopea Hg, kadmium Cd, Cr(VI) sekä PBB ja PBDE, sekä DEHP, BBP, DBP ja DIBP.

Soveltamisala kattaa EU-alueella myytävät sähkö- ja elektroniikkalaitteet sekä niihin liittyvät osat ja komponentit. Vastuunmukaisesti valmistajat, maahantuojat ja jakelijat ovat velvollisia varmistamaan, että tuotteet täyttävät rajoitukset, pitämään teknistä dokumentaatiota ja suorittamaan vaaditut yhteensopivuusmenettelyt sekä antamaan EU-yhteensopivuusilmoituksen (Declaration of Conformity) ja käyttämään CE-merkintää.

Poikkeukset ja päivitykset ovat olennainen osa direktiiviä; tietyille sovelluksille on myönnetty vapautuksia (exemptions), ja poikkeukset tarkistetaan säännöllisesti. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten tietyt laitteet tai komponentit voidaan tuoda markkinoille tai korjata.

Vaikutus on globaali: RoHS on muokannut elektroniikan suunnittelua, tuotantoa ja toimitusketjuja sekä inspiroinut vastaavia rajoituksia muissa maissa. Sen noudattaminen on usein edellytys EU-markkinoille pääsemiselle.