Riskiperusteisuutta

Riskiperusteisuus on lähestymistapa, jossa toiminnan päätökset ja resurssien kohdentaminen perustuvat riskien tunnistamiseen, arviointiin ja hallintaan. Tavoitteena on vähentää haittoja ja epävarmuuksia sekä parantaa sekä turvallisuutta että tehokkuutta. Lähestymistapaa sovelletaan monilla aloilla ja tasoilla, yksittäisistä projektista laajoihin sääntelyjärjestelmiin.

Keskeiset periaatteet ovat riskien tunnistaminen (uhkien ja vaarojen kartoittaminen), analyysi ja arviointi (todennäköisyyden ja seurausten määrittäminen), sekä riskin hallinta (toimenpiteet riskien vähentämiseksi tai siirtämiseksi). Lisäksi korostuvat seuranta, dokumentointi ja jatkuva parantaminen sekä viestintä sidosryhmille. Prosessi tähtää siihen, että riskit huomioidaan osana suunnittelua ja päätöksentekoa.

Sovelluskohteita ovat esimerkiksi laatukustannusten ja turvallisuuden tasojen optimoiminen sekä sääntely- ja valvontatehtävät. Terveydenhuollossa riskiperusteisuus viittaa potilasturvallisuuteen ja hoidon laadun parantamiseen, kun taas ympäristön- ja riskinhallinnassa painotetaan haittojen ennaltaehkäisyä. Finanssialalla sekä julkisessa hallinnossa riskiperusteisuus ohjaa valvontaa ja sääntelyä.

Edut sisältävät paremman resurssien käytön, priorisoinnin ja valmistautumisen epävarmuuteen. Haasteita ovat luotettavan tiedon saatavuus, subjektiivisuus riskinarvioissa sekä se, ettei pienissä tai harvoin esiintyvissä tapahtumissa huomioidaan kaikkia mahdollisia seurauksia. Onnistuminen edellyttää systemaattista prosessia, johdon tukea ja organisaatiokulttuurin muutosta.