Riskinmittausmallit

Riskinmittausmallit ovat tilastollisia ja laskennallisia menetelmiä, joita käytetään taloudellisten ja liiketoiminnan riskien mittaamiseen ja hallintaan. Niiden tarkoituksena on kvantifioida potentiaalinen tappio, volatiliteetti sekä altistuminen markkina- ja muille tekijöille. Mallit tuottavat riskinäytteitä tai mittareita, kuten todennäköisyyksiä tappioille tai kustannusten vaihtelua, joiden perusteella voidaan tehdä päätöksiä riskinhallinnan tehostamiseksi.

Yleisimmät menetelmät voidaan jaotella useisiin ryhmiin. Parametrinen VaR (Value at Risk) perustuu oletuksiin hajonnasta ja korrelaatioista, ja sitä voidaan laskea varianssi-kovarians -menetelmällä. Historiallinen VaR käyttää aiempia tuottoja toteutuneina esimerkkeinä tulevien riskeihin. Monte Carlo - VaR simuloi lukuisia mahdollisia tulevia kehityksiä käyttäen satunnaismuutoksia. CVaR eli Expected Shortfall kuvaa odotettua tappioa, kun VaR:n raja ylittyy. Lisäksi käytetään stressi- ja skenaariosimulaatioita sekä erillisiä mallinnuksia, kuten luottoriski (credit risk) ja operatiivinen riski.

Sovelluskohteita ovat pankit, sijoitusyhtiöt, vakuutusyhtiöt sekä yritysten sisäinen riskienhallinta. Mittaustuloksia käytetään riskiraporteissa, päätöksenteossa ja sääntelyn, kuten Basel II/III -vaatimusten, täyttämisessä. Mallien luotettavuutta arvioidaan backtestingilla ja malliriskiä hallitaan jatkuvalla valvonnalla sekä päivityksellä.

Rajoitteisiin kuuluvat malli- ja datariippuvuus, oletusten paikkansapitävyys sekä tail-riskiä koskeva epävarmuus. Kehitys suuntautuu monimutkaisempien skenaariopohjaisten lähestymistapojen, mallivalvonnan ja teknologian, kuten tekoälyn, integrointiin riskinmittauksessa.