Riskinarviointimenetelmät

Riskinarviointimenetelmät ovat systemaattisia lähestymistapoja riskien tunnistamiseen sekä niiden todennäköisyyden ja seurausten arvioimiseen. Niiden tarkoitus on tukea päätöksentekoa riskien hallinnassa sekä edistää turvallisuutta, ympäristöystävällisyyttä ja toimintakykyä. Menetelmät vaihtuvat laadullisista kvantitatiivisiin, ja niiden valinta riippuu kontekstista, saatavilla olevasta datasta ja sääntelyvaatimuksista.

Yleisimmät menetelmät voidaan jakaa kvalitatiivisiin, semi-quantitatiivisiin ja kvantitatiivisiin. Laadulliset menetelmät kuten riskikartat ja check-luettelot sekä asiantuntijakäsitykseen perustuvat arviot ovat nopeita ja läpinäkyviä. Semiquantitatiivisiin menetelmiin kuuluvat riskimatriisit ja eräät skaalat, joissa todennäköisyydet ja vakavuudet painotetaan arviona. Kvantitatiiviset menetelmät, kuten HAZOPin, FMEA:n, FTA:n (fault tree analysis) tai QRA:n (quantitative risk assessment) laajat sovellukset, pyrkivät mittaamaan riskiä numeerisesti ja voivat hyödyntää simulointeja tai tilastollisia malleja.

Tavallisia riskinarviointityökaluja ovat HAZOP, FMEA, FTA, LOPA (Layer of Protection Analysis) sekä QRA. Lisäksi käytetään esimerkiksi Monte Carlo -simulointia sekä riskimatriiseja. Prosessi sisältää vaarojen tunnistamisen, skenaarioiden rakentamisen, riskin arvon määrittämisen, riskin hyväksyttävyyden arvioinnin ja hallintatoimien sekä monitoroinnin suunnittelun. Standardeja ja ohjeita antavat esimerkiksi ISO 31000 sekä sektorikohtaiset standardit kuten ISO 14971, ISO 45001 ja ISO 14001.

Riskinarviointimenetelmät soveltuvat teollisuudessa, terveydenhuollossa, ympäristön riskien hallinnassa sekä IT-turvallisuudessa ja projektinhallinnassa. Niiden avulla voidaan priorisoida toimenpiteitä, kustannuksia ja aikatauluja sekä tukea jatkuvaa parantamista.