Riskikäyttäytymisen

Riskikäyttäytyminen tarkoittaa vapaaehtoista osallistumista toimintoihin, joihin liittyy mahdollisuus haittoihin tai menetyksiin mutta myös palkintoja kuten mielihyvää, sosiaalista asemaa tai oppimiskokemuksia. Riskinotto voi olla sopeutuvaa silloin, kun se edistää sopeutumista tai oppimista, mutta myös haitallista, jos se vaarantaa terveyden tai turvallisuuden.

Nuoruudessa riskikäyttäytyminen on yleisempää, osittain aivojen kehityksen ja vertaissuhteiden vuoksi. Sukupuoli, kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat riskinottoon sekä sen yleisyyteen ja muotoihin. Aikuisuudessa riskikäyttäytyminen yleensä vähenee, mutta ei häviä kokonaan.

Taustatekijöitä ovat biologiset tekijät (dopamiinijärjestelmät, perinnöllisyys) sekä kognitiiviset tekijät (impulssikontrolli, työmuisti). Ympäristötekijät kuten vanhemmat, ystävät ja stressi sekä kulttuuriset normit vaikuttavat riskiin. Teoriat kuten kaksoisjärjestelmä ja sensation seeking selittävät, miten palkinnonetsintä voi voimistaa riskinottoa nuoruudessa ennen kyvyn kehittymistä.

Riskikäyttäytyminen ilmenee muun muassa alkoholi- ja päihteiden käytössä, turvattomissa liikennetilanteissa, epävarmissa seksuaalisissa valinnoissa sekä rahapelaamisessa ja muissa taloudellisissa riskeissä. Lyhytaikaiset mielihyvät voivat houkuttaa, mutta pitkäaikaiset seuraukset voivat olla vakavia.

Mittaaminen hyödyntää sekä itsearviointia että käyttäytymistestejä. Työkaluja ovat esimerkiksi sensaationhaku- ja impulsiivisuusmittarit sekä riskinottoon liittyvät tehtävät. Monimenetelmäinen arviointi ja kulttuurisidonnaisuus ovat tärkeitä.

Ehkäisy ja interventiot painottuvat päätöksentekotaitojen kehittämiseen, sosiaalisen tuen vahvistamiseen ja ympäristötekijöiden sääntelyyn. Koulu-, perhe- ja yhteisötasoiset ohjelmat voivat vähentää haitallista riskikäyttäytymistä ja tukea terveellisiä valintoja.