riskikäyttäytyminen

Riskikäyttäytyminen tarkoittaa yksilön vapaaehtoista toimintaa, jossa on riski negatiivisiin seurauksiin nähden. Tällainen käyttäytyminen voi olla tilapäistä tai toistuvaa ja siihen liittyy usein pyrkimys jännitykseen, sosiaaliseen hyväksyntään tai riskin kokeilemiseen.

Esiintyvyys vaihtelee iän, sukupuolen ja kulttuurin mukaan. Nuoret osoittavat usein suurempaa riskinottohalukkuutta tilanteen mukaan. Esimerkkejä riskikäyttäytymisestä ovat nopea ajaminen, päihteiden käyttö, turvallisuuden laiminlyönti, uhkapelaaminen ja seksuaalisen terveyden riskien ottaminen.

Determinantteja ovat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät sekä ympäristö. Biologisesti vaikuttavat esimerkiksi dopamiinin säätely ja perinnöllisyys. Psykologiassa korostuvat impulsiivisuus, riskin arvioinnin virheet ja tarpeen hakea uusia ärsykkeitä. Yhteisöt ja normit sekä ympäristön rakenteet vaikuttavat päätöksiin.

Seuraukset voivat olla vakavia, kuten loukkaantumiset, riippuvuudet ja terveysongelmat, sekä taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Joissain tapauksissa riskinotto voi tarjota oppimiskokemuksia, mutta yleisesti vaikutukset ovat haitallisia, kun riskit realisoituvat.

Tutkimuksessa riskikäyttäytymistä mitataan sekä itsearvioinneilla että käyttäytymistehtävillä. Käytössä ovat kyselyt sekä havainnoinnin ja kontekstuaalisen tiedon yhdistämiset; tulokset voivat olla alttiita vääristymille.

Ehkäisy ja hallinta painottavat tiedon lisäämistä, terveen riskinottoon suuntautuvan käytöksen tukemista sekä ympäristön turvallisuutta lisäävien toimenpiteiden, kuten koulutusohjelmien ja sääntelyn, hyödyntämistä.

Riskikäyttäytymisen tutkimus ottaa huomioon kehityksen, kulttuurin ja ympäristön sekä eettiset näkökulmat, jotta tulokset ovat validoitavissa ja sovellettavissa käytäntöön.