Reunavyöhyke

Reunavyöhyke on termi, jolla tarkoitetaan jonkin ilmiön, alueen tai rakenteen reuna- tai marginaalialuetta. Siinä esiintyy usein ominaisuuksiltaan erilaisia piirteitä kuin keskellä olevalla ydinalueella, ja reunavyöhyke voi olla sekä luonnollinen että ihmisen muokkaama.

Käytännössä reunavyöhyke esiintyy useilla tieteenaloilla. Maantieteessä sillä viitataan alueeseen, jossa maankäyttö, habitatit tai sidosrakenteet muuttuvat rajusti. Ekologiassa reunavyöhyke vastaa ekotoneja, eli siirtymäalueita kahden erilaisen ekosysteemin välillä; tällaiset alueet voivat olla sekä suurta että pientä mittakaavaa ja niihin liittyy usein erityistä lajistoa sekä ympäristön vaihtelua. Kaupunkisuunnittelussa reunavyöhyke tarkoittaa kaupungin ja maaseudun välimaastoa tai kaupungin osien välistä rajaa, jossa rakentaminen, infrastruktuuri ja palvelut voivat kokea nopeaa muutosta.

Ominaisuuksiinsa kuuluu rajapinnan luonne: reunavyöhykkeessä on usein suurempi vaihtelu ja heterogeenisyys kuin sen ytimen lähes homogeeninen alue, ja alue voi olla herkkä ulkoisille paineille kuten urbanisoinnille, ilmastonmuutokselle tai metsätalouden muutoksille. Reunavyöhyke on usein dynaaminen ja muokkautuu ajan myötä, jolloin sen tarkka rajaus ja merkitys voivat vaihdella kontekstin mukaan.

Termiä käytetään siis kuvaamaan erilaisia etäisyyksiä ja siirtymäalueita, joiden ominaisuudet ovat olennaisia esimerkiksi suunnittelussa, suojelussa ja riskinarvioinnissa.