Retrokäyttöliittymät

Retrokäyttöliittymät ovat käyttöliittymäsuunnittelun suuntaus, jossa visuaalinen ilme ja vuorovaikutuksen periaatteet jäljittelevät varhaisten tietokoneiden ja elektroniikkalaitteiden käyttöliittymiä. Tyyliin kuuluu usein pikseligrafiikka, rajoitetut värit tai harmaasävy, sekä ikkunarakenteet ja valikot, jotka muistuttavat 1980–1990-luvun käyttöliittymiä. Suunnittelun tarkoituksena on sekä luoda nostalgiaa että tarjota selkeä, nopeasti toimiva käyttöliittymä joissakin konteksteissa.

Visuaaliset ja vuorovaikutukselliset piirteet vaihtelevat: suurten pikselöityjen elementtien käyttö, bitmap-fontit, CRT-efektit ja yksinkertainen, tekstipainotteinen vuorovaikutus. Värit voivat olla rajoitettuja (esimerkiksi 1–16 väriä), ja ikkunat sekä valikot ovat usein karuja ja suoraviivaisia.

Historia liittyy 1970–1990-lukujen henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja järjestelmiin, kuten MS-DOS, Apple II ja varhaiset Macintosh- sekä Windows-käyttöliittymät. Nykyään retro-tyyliä käytetään sekä brändäyksen että käyttäjäkokemuksen viitteelliseen tarkoitukseen: peleissä, ohjelmistoissa, verkkosivuilla sekä käyttöliittymien demobildauksissa.

Käyttötarkoitukset ja suunnittelun tavoitteet ovat: luoda nostalginen tunnelma, parantaa luettavuutta pienissä näytöissä tai minimoida grafiikan ja animaatioiden resurssitarve. On tärkeää huomioida saavutettavuus ja käytettävyys: korkea kontrasti, selkeä navigointi ja näkövammaisille sekä näppäimistöllä toimiva käyttö.

Haasteet liittyvät retro-tyylin liiallis-emiseen: se voi heikentää käytettävyyttä tai nykyaikaisten odotusten mukaista toimivuutta. Hyvä retro-UX tasapainottaa aitoutta ja käytettävyyttä sekä varmistaa luettavuuden eri laitteilla.