Resilienttiyttä

Resilienttiyttä tarkoittaa kykyä selviytyä, sopeutua ja palautua haastavista tilanteista tai häiriöistä. Sanaa on käytetty eri tieteenaloilla, ja sen juuret ovat latinankielisessä resilire- verbissä, mikä suomen kielessä on muotoutunut termiksi resilienttiyttä. Sille annetaan usein samankaltaisia merkityksiä kuin englanninkielisessä resilience-käsitteessä: ei vain palautuminen alkuperäiseen tilaan, vaan myös sopeutuminen, oppiminen ja mahdollisesti uusi, parempi tilanne häiriön jälkeen.

Käyttöalueet ja merkitys vaihtelevat kontekstin mukaan. Yksilötasolla resilienttiyttä pidetään kykynä hallita stressiä, käyttää sisäisiä sääntelykeinoja ja luoda sosiaalista tukea häiriöiden keskellä. Organisaatioissa ja yhteisöissä resilienttiyttä tarkastellaan usein toiminnan säilymisen, nopean toipumisen ja sopeutumiskyvyn kautta, jolloin kriisien jälkeen kehitetään parempia toimintamalleja. Ekologisessa ja infrastruktuurivistössä resilienttiyttä tarkoitetaan ekosysteemien tai järjestelmien kykyä kestää häiriöitä, palautua niistä ja tarvittaessa muuntautua uuteen toimintakykyiseen tilaan, esimerkiksi hajaantuneisuuden tai monimuotoisuuden kautta.

Mittaaminen ja tutkimus voivat nojautua sekä määrällisiin että kvalitatiivisiin menetelmiin. Psykologiassa resilienssiä arvioidaan usein kyselyillä ja haastatteluin, sekä tarkastelemalla stressinaiheuttajien kanssa selviytymisen tuloksia. Ekologisessa kontekstissa resilience mitataan palautumisnopeudella, systeemin redundanssilla ja modulaarisuudella. Teoreettisesti resilienttiys voidaan nähdä prosessina, ei staattisena ominaisuutena, mikä korostaa muutoksen ja oppimisen roolia eri konteksteissa.

Kritiikit huomauttavat, että resilienttiyyden liiallinen korostaminen voi siirtää vastuun yksilöille tai pienentää kollektiivisen vastuullisuuden merkitystä. Käsitettä käytetään joskus epäselvästi, ja sen vertailu eri konteksteihin saattaa johtaa epäyhtenäisiin tulkintoihin. Siitä huolimatta resilienttiyttä pidetään keskeisenä käsitteenä monilla aloilla, kun pyritään ymmärtämään ja vahvistamaan järjestelmien kykyä selviytyä ja kehittyä vastoinkäymisissä.