Redundanttisuus

Redundanttisuus tarkoittaa ylimääräistä tai päällekkäistä informaatiota, rakennetta tai komponentteja, jotka eivät ole välttämättömiä lopullisen tarkoituksen kannalta, mutta voivat lisätä varmuutta, kestävyyttä tai ymmärrettävyyttä. Se esiintyy monilla tieteenaloilla ja käytännöissä.

Tietotekniikassa redundanttisuus liittyy sekä viestintään että tallennukseen. Esimerkiksi virheiden havaitsemiseksi käytetty pariteettitieto tai virheenkorjaus koodit lisäävät tarpeetonta, mutta hyödyllistä informaatiota. Tietojen kopiointi varmuuskopioiden tai replikoinnin muodossa parantaa järjestelmän käytettävyyttä ja palautettavuutta, mutta kasvattaa tallennus- ja ylläpitokustannuksia sekä monimutkaisuutta. Redundanssi voidaan nähdä myös osaaitona suunnittelukäytäntönä, jossa kriittiset komponentit on monistettu.

Inhimillisessä viestinnässä redundanttisuus voi tarkoittaa toiston ilmaisumuotoa, jolla varmistetaan ymmärrettävyys tai lisätään selkeyttä. Liiallinen redundanssi voi kuitenkin hidastaa luettavuutta ja tehdä viestinnästä kömpelöä, kun sama tieto toistuu turhaan.

Tietokannoissa ja tiedon hallinnassa redundantsia tieto pyritään usein minimoimaan normalisoinnilla, jolla poistetaan päällekkäisyydet. Toisaalta denormalisointi ja deduplikointi voivat parantaa suorituskykyä tai käytettävyyttä tietyissä käyttötilanteissa.

Yhteenvetona redundanttisuus voi lisätä luotettavuutta ja selkeyttä, mutta samalla kasvattaa kustannuksia, monimutkaisuutta ja riskiä päivitysvirheistä. Sijoitus optimaaliseen tasapainoon riippuu kontekstista ja tavoitteista.