Rasituskoeselvitys

Rasituskoeselvitys, eli rasituskoe, on kontrolloitu kliininen tutkimus, jossa potilas liikkuu rasituksessa (yleisimmin jalkapolkimella tai juoksutapetilla) ja hänen sydän- ja verenkiertoelimistönsä vastetta seurataan jatkuvasti. Tavoitteena on arvioida sydämen verenkierron riittävyyttä rasituksessa sekä mitata fyysinen kuntotaso ja oirekuvaa. Rasituskoetta voidaan käyttää yksilöllisen riskin ja hoitotarpeen arviointiin.

Indikaatiot voivat olla epäily iskeemisestä sydänsairaudesta ja rasitusaiheisten oireiden syyn selvittäminen, arteriakadon hoidon vaikutusten seuraaminen, ennen suuria leikkauksia tehtävä riskinarvio sekä toiminnanvalmiuden ja liikuntakyvyn kartoittaminen. Menetelmää voidaan käyttää myös hoitojen tehoarvioinnissa.

Menettelytapa ja sisältö: ennen koetta potilas saa lepäämään EKG:n ja verenpaineen mittauksineen. Rasitus etenee yleensä ennalta määrätyn protokollan mukaan (esim. Bruce tai ramp-kuormitus). Potilasta kuormitetaan, kunnes tavoitteeksi asetettu rasitustaso saavutetaan tai lopetuskriteerit täyttyvät. Konsultaatiota käytetään oireiden, EKG:n muutosten ja verenpaineen reaktioiden seuraamiseksi. Jos potilas ei voi liikkua riittävästi, voidaan käyttää farmakologista rasitusta (esim. adenosini, dipyridamone, dobutamiini). Kuvantamisen sovellukset (stress-echo, perfuusio, MRI) voivat täydentää rasituskoetta.

Tulkinta ja rajoitukset: positiivinen testi viittaa iskeemisiin muutoksiin rasituksessa, mutta tulokset voivat olla virheellisiä esimerkiksi naisilla, baseline-käyrien poikkeavuuksissa tai fysiologisessa vastustuskyvyssä. Negatiivinen testi ei poissulje CAD:ia. Koepäivän riskit ovat yleisesti pieniä, mutta komplikaatioita (kipu, rytmihäiriöt, harvinaisia sydäninfarkteja) voi esiintyä.

Turvallisuus ja käytäntö: rasituskoe suoritetaan ammattilaisten valvonnassa, potilaalle annetaan ohjeet ennen koetta ja mahdollisuuden hätätilanteen hoitoon. Potilaan tulee keskustella lääkityksistään ja rajoituksistaan ennen koetta.