Puristusvammat

Puristusvammat ovat kudosvaurioita, jotka syntyvät, kun kehon osa altistuu pitkäkestoiselle ja voimakkaalle puristukselle. Vauriot voivat kohdistua lihaksiin, ihoon, verisuoniin ja hermostoon. Yleisimmät tilanteet ovat raajojen puristumat raskaan esineen, rakennustyömaan onnettomuuksien sekä muiden traumojen yhteydessä sekä vaikeissa kolari- tai katastrofitilanteissa.

Patofysiologiaan liittyy sekä paikallinen kudosiskemia että puristuksesta vapautuvan verenpalautumisen aiheuttama reperfuusion- eli palautumisvaiheen vaurio. Pitkä puristus voi johtaa lihasvaurioihin (rabdomyolyysi), myoglobiinin vapautumiseen virtsaan sekä systeemisiin komplikaatioihin, kuten akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan. Kompartmenttisyndrooma on merkittävä paikallinen komplikaatio: lihasten ja muiden rakenteiden paine nousee kuljettaessa verenkierto ja hermosto pahoin.

Kliinisiä oireita ovat voimakas kipu puristusalueella, turvotus, ihonalainen epämuodostuma sekä kalpeus. Hermostonoireet, tunto- ja motoriset pulssien heikkeneminen sekä epäilyttävä pulssien katoaminen voivat viitata komplikaatioon. Ryhdikäs kliininen arvio sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimukset auttavat diagnosoinnissa. Laboratoriossa korostuvat kreatiinikinaasi (CK), myoglobiini ja elektrolyytit sekä munuaisten toiminnan markerit.

Hoito alkaa puristuksesta vapauttamalla alue mahdollisimman nopeasti ja välittömästi. Jatkohoitoon sisältyy nestehoito (isotoniset liuokset), virtsanerityksen seuraaminen ja elektrolyyttitasapainon korjaaminen sekä rhabdomyolyyysin ehkäisy. Kompartmenttisyndrooman epäilyssä saattaa tarvita fasciotomian. Infektio- ja haavahoidot sekä tarvittaessa kirurginen necrektomía voivat olla osa hoitoa. Pitkäaikainen toipuminen vaihtelee vaurion laajuuden ja puristusajan mukaan; komplikaatioita voivat olla munuaisten vajaatoiminta, krooninen kipu, neurovammat ja liitännäishäiriöt. Ennaltaehkäisyä voidaan edistää asianmukaisella turvallisuudella ja nopealla reagoinnilla onnettomuustilanteissa.