verenpalautumisen

Verenpalautuminen tarkoittaa veren takaisinvirtausta laskimoista sydämen oikeaan eteiseen. Se määrää eteisen täyttymisen eli preloadin ja siten osaltaan sydämen pumppauskyvyn. Yhteiskäytännössä verenpalautuminen kuvaa sitä, kuinka suuri osa kiertelevästä verestä palaa sydämeen jokaisessa syklissä.

Verenpalautumisen määrä riippuu paine-eroista ja laskimoiden vastuksesta. Se voidaan käsitteellisesti esittää likimääräisesti siten, että verenpalautuminen on (mean systemic filling pressure − right atrial pressure) jaettuna laskimoiden takaisinvirtausta rajoittavan vastuksen kanssa. Tärkeimpiä vaikuttavia tekijöitä ovat veren tilavuus, laskimoiden kimmoisuus ja tonus, asento (esimerkiksi pystyasento vähentää palautumista suuren verenikerroksen pool- vaikutuksen vuoksi), hengitys sekä liikkeet, jotka aktivoivat lihas- ja hengitysopet.

Päämekanismit, joilla verenpalautuminen tapahtuu, ovat laskimoiden verenpaine, joka saa veren liikkeelle alaspäin kohti sydäntä; skeletaalilihasten pumppaus, joka puristaa laskimoita ja siirtää verta ylöspäin; laskimoiden läppien estäessä takaisinvirtauksen; sekä hengityksen aikaansaama hengityslihasten vaikutus intrathorakaaliseen ja abdominaaliseen paineeseen, jotka muokkaavat tai pienentävät eteisen paine-eroa.

Kliinisessä toleranssissa verenpalautuminen on läheisesti kytköksissä sydämen esitäyttymiseen ja kardinaalisti siihen, miten veren tilavuuden muutokset, venos-tonus ja munamuodon muutokset vaikuttavat vointiin. Matala verenpalautuminen voi aiheuttaa hypotension ja heikentyneen minuuttitilan, kun taas liian korkea palautuminen voi kuormittaa jo ennestään heikentynyttä keuhko- tai sydämen toimintaa.