laskimoista

Laskimoista ovat verisuonia, joiden tehtävänä on palauttaa verta sydämeen. Niitä on sekä syviä laskimoita (syvät laskimot) että pintalaskimoita (pintalaskimot), jotka sijaitsevat ihon ja kudosten alla. Verenpaine laskimoissa on alhaisempi kuin valtimoissa, ja laskimoiden venttiilit estävät veren takaisinvirtauksen, erityisesti jaloissa. Laskimoilla on suuri kapasiteetti verimäärän varastointiin, ja ne osallistuvat nestetasapainon sekä lämmönsäätelyn säätelyyn.

Anatomia ja toiminta: Laskimoiden seinät ovat ohuemmat ja notkeammat kuin valtimoiden. Niissä on venttiileita, jotka avautuvat ja sulkeutuvat veren noustessa kohti sydäntä. Lihasten supistus ja hengitys auttavat veren palaamiseen vartalon keskiosiin: jalat toimivat lihaspumpun kautta. Syvät laskimot kulkevat suurten valtimoiden vierellä ja niihin liittyvät pintalaskimot muodostavat yhdessä laajemman laskimokokonaisuuden.

Yleisimmät sairaudet liittyvät veren takaisinvirran häiriöihin: suonikohjut (laajentuneet pintalaskimot), krooninen laskimoiden vajaatoiminta sekä laskimovuotohaavat. Syvä laskimotukos (syvä laskimotromboosi) on vakava tila, joka voi johtaa keuhkoveritulppaan (keuhkoveritulppaan). Riskitekijöitä ovat pitkäaikainen istuminen tai seisominen, raskaus, ikä ja ylipaino sekä perinnölliset tekijät.

Diagnostiikka ja hoito: Diagnostikassa käytetään yleisesti duplex-ultraäänitutkimusta; D-dimerimittaukset voivat tukea epäilyä laskimotukoksesta. Hoito riippuu taudin muodosta: lievissä tapauksissa käytetään kompressiosukkia ja elämäntapamuutoksia; vakavammissa tapauksissa voidaan harkita antikoagulantteja sekä toimenpiteitä suonikohjujen hallitsemiseksi (scleroterapia, laser- tai radiofrekvenssihoito) tai kirurgisia vaihtoehtoja. Laskimotukosten ehkäisyssä korostuvat liikunta ja riskitekijöiden hallinta.