Proviruslajitteiden

Proviruslajitteet ovat virusgenomin osia, jotka ovat integroituneet isäntäsolun DNA:han. Ne muodostuvat pääasiassa retrovirusten infektion seurauksena, jolloin viruksen DNA liitetään isäntägenomiin provirusmuodossa ja voi säilyä siellä pitkään.

Proviruslajitteet voivat olla pysyvästi inaktiivisia eli in latenssissa, tai ne voivat aktivoitua erilaisista tekijöistä johtuen ja alkaa tuottaa uusia virionien osia. Aktivoitumisessa provirus voi johtaa uusien virusten synteesiin sekä isäntäsolun geenien ilmentymän muutoksiin, mikä voi vaikuttaa solun käyttäytymiseen tai jopa lisätä mutaatioiden syntyä insertional mutagenesiksen kautta.

Monilla lajeilla on endogeenisiä proviruslajitteita, jotka ovat osa geeniä periytyviä retroviruksia. Esimerkiksi ihmisellä on endogeenisia retroviruslajitteita (HERV-ryhmät), jotka ovat pysyvästi osa perimää ja voivat ajoittain reaktiivisesti ilmentyä.

Proviruslajitteiden tutkimus auttaa ymmärtämään retrovirusinfektioiden patogeneesiä, isäntägeenien säätelyn roolia sekä geneettisen muokkauksen historiaa. Lisäksi proviruslajitteita hyödynnetään biotieteessä vektorina gene therapyssä; lentiviraaleja ja muita retroviruksilla perustuvia vektoreita käytetään geenien toimitukseen, mutta niihin liittyy riskejä, kuten insertional mutagenesis, jotka vaativat tiukkaa turvallisuusarviointia.

Proviruslajitteiden tunnistukseen ja tutkimukseen käytetään menetelmiä kuten PCR- ja qPCR-teknologioita, sekvensointia sekä in situ -hybridisaatioita; lisäksi erilaiset genomi- ja klonaatioanalyysit tukevat provirus-DNA:n kartoittamista isäntägenomissa.