Postalveolaarinen

Postalveolaarinen, tai post-alveolaarinen, on artikulaatiopaikkaa kuvaava termi konsonanteille, joiden äänteellinen paine ja kosketus syntyy kielen reunalla juuri alveolaaririvin takana, post-alveolaarisella alueella. Tämä alue on edellistä alveolaarista (hammaskaaren yllä) hieman taaempana ja etuosa kieltä voi olla lähellä kitalakea. Postalveolaarisia äänteitä esiintyy monissa kielissä; niiden häntäyksiköt ovat tavallisesti frikatiivit ja affrikaatit, mutta alueen äänet voivat olla eri tavoin dynaamisia.

Yleisimmät post-alveolaariset äänteet ovat:

- frikatiiviset: ʃ (sh) ja ʒ (zh)

- affikaatit: t͡ʃ (ch) ja d͡ʒ (j)

Nämä äänteet ovat yleisiä kielissä kuten englanti, ranska ja monissa slaavilaisissa kielissä, joissa vastaavat äänteet voivat esiintyä sanan alussa, keskellä tai lopussa. ʃ-sufissiota käytetään esimerkiksi sanoissa ship, shine, measure. ʒ esiintyy kuten measure tai beige.

Postalveolaarinen on käsite, jolla erotetaan alveolaarisesta (kielen kärjen kosketus alveolaaririviin) sekä palataalisesta (kitalakeen kosketus). Joissain kielissä on lisäksi alveau-palataalisia äänteitä, joita voidaan luonnehtia hieman erilaisina kuin perinteiset post-alveolaariset äänteet.

Kielelliset ilmiöt ja kirjoitusjärjestelmät voivat merkitä post-alveolaarisia äänteitä eri tavoin, mutta yleisimmät symbolit IPA:ssa kuvaavat frikatiivit ja affikaatit post-alveolaarisella alueella. Post-alveolaaristen äänteiden tutkimus kattaa artikulaatiotekniikan lisäksi akustisen sekä fonologisen luonteen monimuotoisuuden kielestä riippuen.