Polycondensaatiolla

Polycondensaatiolla tarkoitetaan polymeerien muodostusmenetelmää, jossa monomeerit liittyvät toisiinsa useamman funktionaalisen ryhmän kautta ja uusien sidosten muodostuessa vapautuu pienmolekyylisiä sivutuotteita, esimerkiksi vesi, metanoli tai suolahappo. Prosessi on tyypillisesti step-growth-tyyppinen: monomeerit reagoivat useiden vaiheiden kautta, ja pitkät polymeeriketjut kasvavat reaktiosarjoissa. Sivutuotteiden poistaminen ja reaktio-olosuhteiden hallinta, kuten korkea lämpötila ja kontrolloitu poisto, mahdollistavat korkeampien molekyylipainojen saavuttamisen.

Monomeerien on oltava vähintään difunktionaalisia; yleisiä esimerkkejä ovat karboksyylihappojen ja alkohoolien väliset esteriyhteydet (polyesterit) sekä aminoryhmien ja karboksyyliryhmien väliset amide-yhteydet (polyamidit). Esimerkkejä polycondensaatiosta valmistetuista polymeereistä ovat polyesterit kuten PET sekä nyloni-6,6. Lisäksi polykarbonaatit voidaan valmistaa polycondensaatioprosesseissa phosgeenireaktioilla tai transesterifikaatiolla.

Polycondensaation ja additiopolymeroinnin erot liittyvät sivutuotteisiin: polycondensaation yhteydessä muodostuu usein pieniä sivutuotteita, kun taas additiopolymeroinnissa sidokset muodostuvat ilman sivutuotteita. Polycondensaatiotuotteita käytetään laajasti tekstiileissä, pakkausmateriaaleissa, teknisissä muoveissa sekä kestomuovituotteissa, ja niiden ominaisuudet riippuvat monomeerien toiminnallisuudesta sekä reaktio-olosuhteista.