polycondensaatiosta

Polycondensaatiosta on yleinen termi polymerointiprosesseissa, joissa monomeerien funktionaaliset ryhmät reagoivat kondensaatioreaktioilla ja sivutuotteina vapautuu pienimolekyylisiä yhdisteitä, kuten vettä tai alkoholia. Reaktio etenee vaiheittain, ja polymeerimolekyylit kasvavat useiden reaktiokertojen kautta. Tämä on tyypillistä askeleen kasvavalle (step-growth) polymerisaatiolle.

Toisin kuin ketjokasvuiset polymerisaatiot, polycondensaatiopolymereissa kaikki funktionaaliset ryhmät voivat reagoida, mikä mahdollistaa lineaarisen tai ristiinlinkittyneen rakenteen muodostumisen. Tämä vaikuttaa lopulliseen molekyylikokoon ja materiaalin mekaanisiin ominaisuuksiin. Reaktiot voivat muodostaa sekä lineaarisia että verkottuneita rakenteita riippuen monomeerien valinnasta.

Esimerkkejä polycondensaatiopolymereista ovat polyesterit (kuten PET), polyamidit (nylon) sekä polykarbonaatit. PET valmistetaan kondensaatioreaktioilla, joissa di- tai bifunktionaaliset monomeerit liittyvät toisiinsa ja vedenpoisto etenee samanaikaisesti. Nylon-tyyppiset polyamidit syntyvät di- tai polyfunktionaalisista monomeereistä, vapautuen usein vettä.

Prosessi vaatii sivutuotteiden poistamista eteenpäin pääsemiseksi tasapainon siirtämiseksi suurempiin molekyylipainioihin. Tätä varten käytetään korkeita lämpötiloja, alipainetta sekä kuivauksia ja reaktorin järjestelyjä, jotka mahdollistavat kondensaatiotuotteiden poistamisen tehokkaasti.

Kierrätyksessä polycondensaatiopolymerejä voidaan käsitellä kemiallisesti hydrolyysin, transesterifikaation tai repolymeroinnin kautta. Käytännössä polycondensaatiopolymerejä käytetään pakkausmateriaaleissa, kuitu- ja kalvoteollisuudessa sekä monissa teknisissä sovelluksissa.