Pintakosteuden

Pintakosteuden ovat kosteuden esiintymistä pinnoilla tai niiden läheisyydessä rakennuksen sisätiloissa. Se kuvaa kosteuden tilaa, joka ilmenee esimerkiksi seinien, lattioiden ja maalipintojen tuntumassa tai materiaalien pinnan lähellä. Pintakosteus on yleinen rakennusten kunto- ja sisäilmaongelma, josta seuraa sekä rakenteellisia että terveyteen liittyviä riskejä.

Syyt pintakosteuteen voivat olla moninaisia. Kondensaatio, kun kylmät pinnat alttiutuvat sisäilman suhteellisen kosteuden kohoamiselle, on yleinen syy erityisesti kylmillä julkisivukaltevuuksilla ja ikkunaseinissä. Vesivuodot, putkivuodot, sekä rakenneosan epätiiviys voivat aiheuttaa tõ yllättävän kosteuden kertymistä pintojen tuntumaan. Lisäksi kapillaarinen nouseva kosteus, puutteellinen ilmanvaihto ja eristysten puutteet voivat johtaa pintakosteuden pysyvyyteen.

Oireita ja merkkejä ovat tummat laikku ja laho, maalipinnan kupruilu tai kuivuuslähtöinen halkeilu, home- ja rikkaruohoisen hajun sekä lahojen tai homettomien materiaalien esiintyminen. Pintakosteus voi vaikuttaa rakennuksen kestävyyteen sekä erityisesti puu- ja rakennusmateriaalien elinkaareen sekä energiatehokkuuteen.

Mittaaminen ja arviointi tapahtuvat visuaalisen tarkastelun lisäksi kosteuden mittauslaitteilla. Pin-tiedot ja pinnanlehteinen kosteuden mittaus sekä infrakamera-analyysit auttavat paikantamaan kosteuslähtöjä. Suositeltavat sisäilman suhteellisen kosteuden arvot ovat yleensä noin 40–60 prosenttia, mutta materiaalikohtaiset rajat voivat poiketa.

Ehkäisy ja korjaus keskittyvät kosteuden lähteiden poistamiseen, ilmanvaihdon parantamiseen, kosteudenhallintaan ja tarvittaessa vesivuotojen, lämpö- ja kosteussiltojen sekä eristysten korjaamiseen. Osa kosteudenkäsittelystä voi vaatia rakennus- tai purkupäätöksen, mikäli materiaalit ovat pysyvästi vaurioituneita.

Pintakosteudella on tärkeä rooli rakennusten kunnossapidossa, ja sen hallinta parantaa sekä asumisviihtyvyyttä että rakennuksen pitkän aikavälin kestävyyttä.