Pinnoitusprosessi

Pinnoitusprosessi on metallin tai muun materiaalin pinnalle muodostettavan kerroksen luomista käyttämällä elektrolyysiä tai kemiallista reaktiota. Pinnoituksen tavoitteena on parantaa korroosionkestoa, kulutuskestävyyttä, sähköistä tai optista ominaisuutta sekä ухода visuaalista ilmettä. Yleisimmät pinnoitteet ovat kupari, sinkki, nikkeli, kromi, tina sekä jalometallit kuten kultainen ja hopea. Lisäksi käytetään kaksikerros- tai sekoitepinnoitteita, kuten nikkeli-kromi.

Pinnoitusmenetelmät jakaantuvat pääosin elektrolyyttiseen pinnoitukseen (elektrodeposition) sekä elektrolessiin, joka perustuu auto-katalyyttiseen kemialliseen reaktioon eikä ulkoiselle sähkövirralle. Elektrolyyttisessä pinnoituksessa seosliuoksessa olevat ionit siirtyvät pinnalle sähkösähkövirran vaikutuksesta, kun taas elektroless-pinnoituksessa pinnoitus syntyy kemiallisen reaktiosi synnyttämässä katalyyttisessä prosessissa. Pinnoitus tehdään yleensä valmistelevaan pintaan, jolloin kerrospaksuus ja ominaisuudet voidaan kontrolloida.

Prosessi etenee tyypillisesti seuraavasti: pinnan esikäsittely (puhdistus, rasvanpoisto, pienet pinnanmuotojen muokkaukset, aktivointi), mahdollisesti suoja- tai mai-rintaversioiden soveltaminen, itse pinnoitus (sähkövirran tai kemiallisen reaktion avulla), huuhtelu ja kuivaus sekä lopullinen laadunvalvonta. Joidenkin pinnoitteiden yhteydessä käytetään passivointia tai kerrospinnoitteita lisäkestävyyden saavuttamiseksi.

Sovelluksia on laaja-alaisia: korroosionkeston parantaminen rakennus- ja autoteollisuudessa, elektroniikan liittimien ja komponenttien pinnoitukset sekä koriste- ja arkkitehtuurin pinnoitteet. Pinnoitus voi vaikuttaa sekä tuotteen kestävyteen että sen kustannuksiin sekä ympäristövaikutuksiin, mikä huomioidaan prosessin suunnittelussa ja jäte- sekä turvallisuusvaatimuksissa.