Pinnoitusmetallit

Pinnoitusmetallit ovat metalleja, joita käytetään ohuiden pinnoitteiden muodostamiseen toisen metallin tai ei-metallin pinnalle. Niiden tarkoituksena on parantaa korroosionkestävyyttä, kulutuksen kestävyyttä, sähkönjohtavuutta tai esteettisiä ominaisuuksia. Pinnoitus toteutetaan useimmiten elektroploinnilla (sähköpinnoitus) tai elektroless-pinnoituksella sekä joskus kuumasinkityksellä (hot-dip galvanointi). Pinnoitusmetallien valinta riippuu kohdemateriaalista, käyttöolosuhteista sekä halutusta ominaisuudesta.

Yleisimmät pinnoitusmetallit ovat kulta (Au), hopea (Ag), nikkeli (Ni), kromi (Cr), kupari (Cu), sinkki (Zn) ja tina (Sn). Kullan korkea korroosionkestävyys, kiilto ja hyvä sähkönjohtavuus tekevät siitä sekä koriste- että teollisesti arvokkaan pinnoitteen. Hopea tarjoaa erinomaisen sähkönjohtavuuden ja hyvän esteettisen ilmeen, mutta se voi tahruta ja hapettuu helposti. Nikkeli on laajasti käytetty korroosion- ja kulutuksenkestävyyden vuoksi sekä pohja- tai välikerroksena muiden pinnoitteiden alla. Kromi antaa erittäin kovaa, kulutuksenkestävää pintaa ja on yleinen sekä koriste- että teollisissa pinnoitteissa. Kupari toimii johtavana aluspinnoitteena ja pohjana useille muille pinnoitteille. Sinkki suojaa terästä galvanoinnilla, tina puolestaan soveltuu juotavuuden ja korroosionkeston vuoksi erityisesti elektroniikassa ja pakkauksissa. Cadmium on historiallisesti tärkeä, mutta sen käyttö on rajoitettua ympäristö- ja terveysriskien vuoksi.

Pinnoitusmenetelmät vaihtelevat elektroploinnin, elektroless-pinnoituksen ja kuumasinkityksen välillä. Valinta riippuu ominaisuuksista ja kustannuksista. Ympäristö- ja sääntelynäkökohdat vaikuttavat: esimerkiksi kadmiumin ja kromi(VI):n käyttö on tiukasti säädeltyä, ja pyritään käytännön vaihtoehtoihin.