kuumasinkityksen

Kuumasinkitys on korroosiosuojakäsittely, jossa teräs- tai valurautatuotteet upotetaan sulaan sinkkiin noin 450 °C lämpötilassa. Upotus muodostaa pinnalle seurauksena sinkin ja teräksen liitoksia sekä ulkoisen puhtaan sinkkikerroksen, jolloin kokonaispinnoite koostuu sekä sinkin sulatuotteista että teräksen ja sinkin liitoskerroksista. Tuloksena syntyvä kerros on vahva, tarttuva ja laajasti yhtenäinen, ja se peittää myös pinnan reunat ja eristeet.

Prosessi etenee yleensä neljän vaiheen kautta: puhdistus ja rasvanpoisto, pinnan esipuhdistus (esim. happopuhdistus tai alkalinen pesu), fluxtaus (sillan muodostamiseksi sinkin kanssa) sekä upotus sulaan sinkkiin ja jäähdytys. Jälkikäsittelyvaihtoehtoja on, kuten tarkastus, maalaus korjauskohtien peittämiseksi ja laadunvarmistus.

Kuumasinkityksen paksuus vaihtelee tuotteen mukaan, tyypillisesti noin 60–120 mikrometriä, ja riippuu kappaleen muodosta, sekä upotusajasta ja prosessin parametreista. Paksumpi pinnoite tarjoaa pidemmän eliniän erityisesti kosteissa ja suolaisissa ympäristöissä. Kestävyydessä korostuvat sekä pinnoitteen yhtenäisyys että teräksen puhdistustila ennen upotusta.

Käyttökohteita ovat rakennusteollisuuden ja koneteollisuuden terästuotteet: palkit, pilarit, rakennusseinät, putkistot, ruostumattomuutta vaativat osat sekä mekaaniset komponentit ja rautateiden infrastruktuuri. Yleisönä standardit, kuten EN 1461, määrittelevät kuumasinkittyjen pintojen vaatimuksia ja testaustapoja. Kestävyydeltään kuumasinkitys kilpailee kustannusten ja huollon kannalta muiden suojausmenetelmien kanssa ja on suosittu rakennus- sekä teollisuuskohteissa.