Pinnoitusmenetelmiä

Pinnoitusmenetelmät ovat pintakäsittelyprosesseja, joilla kappaleen pintaan muodostetaan kerros, usein metallinen tai epämetallinen. Tämän kerroksen tavoitteena on parantaa korroosiosuojaa, kulutuskestävyyttä, tartuntapintaa sekä antaa pinnalle haluttuja ominaisuuksia kuten kiiltoa, väriä tai sähköisiä ominaisuuksia. Menetelmät voidaan jakaa sähköisesti/kemiallisesti aktivoituihin sekä fysikaalisiin ja kemiallisiin tekniikoihin.

Elektronyyttinen (galvaaninen) pinnoitus perustuu sähkövirtaan, jolloin metallikerros laskeutuu kappaleen pinnalle. Yleisimmät esimerkit ovat nikkelointi, kuparointi ja kromin pinnoitus. Elektroless pinnoitus on kemiallinen kerrosterho, joka ei vaadi sähkönjohtavuutta; tyypillisiä ovat elektroless-nikkelikerrokset sekä tin- ja kirkaskerrokset.

Fyysisiä ja kemiallisia tekniikoita ovat PVD (fysikaalinen haihdutuspinnoitus) ja CVD (kemiallinen haihdutuspinnoitus), joilla syntyy kovia, hyvin kulutusta kestäviä kerroksia. Lämpöspray-tekniikoilla voidaan lisätä metallin tai keraamisen kerroksen lämpötilakestoa suurien pintojen toteutuksessa. Anodointi sekä muut konversiopinnat (esimerkiksi fosfointi, passivointi) parantavat korroosiosuojaa ja estetiikkaa erityisesti alumiinille.

Prosessit edellyttävät pintavalmistelua: puhdistus, poispoisto rasvasta ja oksidista sekä karheus. Valinta riippuu materiaalista, kuormituksesta sekä käyttökohteesta. Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdissa huomioidaan päästöt, jätteenkäsittely sekä säädökset kuten kromi(VI) -yhdisteiden rajoitukset. Pinnoitusmenetelmät löytyvät laajasti teollisuudesta auto-, elektroniikka-, kone- ja työkaluteollisuudesta sekä korjaus- ja huoltosektoreilta.