lämpötilakestoa

Lämpötilakestoa kuvaa materiaalin tai rakenteen kyky säilyttää ominaisuutensa sekä suorituskykynsä altistettaessa lämpötilavaihteluille ja korkeille tai matalille lämpötiloille. Termi kattaa sekä pitkäaikaisen käyttölämpötilan että lyhytaikaiset lämpötilanvaihtelut, joissa materiaali ei merkittävästi heikkene tai muodosta pysyviä vaurioita. Lämpötilakestoa arvioidaan usein käyttölämpötilavälin, mahdollisten ylä- ja alimpien rajojen sekä erilaisten kuorma- ja ympäristöolosuhteiden perusteella.

Mittaaminen ja testaus voi sisältää pysyvän korkealämpötilan ikäraportoinnin, lämpötilasykli-testit sekä mekaanisten ominaisuuksien, kuten lujuuden, kovuuden tai muodonmuutosten mittaukset ennen ja jälkeen altistuksen. Myös kemiallinen stabiilius, kuten hapettuminen tai hajoaminen, sekä dimensiotason pysyvyys voivat olla osa arviointia. Osoitteessa ovat erityisesti polymeerien, komposiittien, maalien sekä sähkölaitteiden eristemateriaalien lämpötilakestosta kartoitettavat kriteerit.

Faktoreita, jotka vaikuttavat lämpötilakestoon, ovat materiaalin koostumus ja rakenne (kutsutaan usein karkeasti kestävyydestä vastaavaksi), ristisidonta tai lämmönkestoa parantavat lisäaineet sekä suojaavat pinnat tai pinnoitteet. Ympäristötekijät, kuten ilman happi- ja kosteuspitoisuus sekä ympäristön paine, voivat merkittävästi muuttaa kestävyyden tasoa.

Sovelluksissa lämpötilakesto on keskeinen tekijä elektroniikassa, pinnoitteissa, polymeereissä ja metallirakenteissa, joissa luotettavuus vaatii stabiilia suorituskykyä laajoissa lämpötilavaihteluissa.