Pigmentoituneisuus

Pigmentoituneisuus on termi, jota käytetään kuvaamaan kudosten pigmentaatiota, erityisesti ihon, hiusten ja silmien värimuutoksia. Se kattaa sekä hyperpigmentaationa eli pigmentin liikatuotantona tai jakautumisena ympäröivään kudokseen että hypopigmentaationa eli pigmentin vähenemisenä. Pigmentoituneisuus vaihtelee yksilöllisesti ja voi liittyä sekä normaaleihin ikään liittyviin muutoksiin että sairauksiin tai ulkoisiin tekijöihin.

Taustatekijät ja ilmentymiä. Pigmentoituneisuus syntyy, kun melaniiniä tuottavien melanocytien toiminta tai melanosomien kuljetus ihon uloimpaan kerrokseen poikkeaa normaalista. Tekijöitä, jotka voivat lisätä pigmentaatiota, ovat perinnöllinen alttius, ultraviolettisäteily, hormonaaliset muutokset (esim. raskauden tai ehkäisyvalmisteiden vaikutukset), ikä, tulehdukselliset ihosairaudet sekä joihinkin lääkkeisiin liittyvät reaktiot. Pigmentaatiota voi esiintyä esimerkiksi pisamien, maksaläiskien, eli lentigojen ja laajempien hyperpigmentaatioalueiden muodossa. Hyvin harvinaisissa tapauksissa pigmentaation väheneminen voi johtua sairauksista, kuten vitiligo.

Mekanismit ja tilat. Yleisimmät pigmentaation tyypit ovat hyperpigmentaatio ja hypopigmentaatio. Hyperpigmentaatiossa melaniinin tuotanto tai jakautuminen on lisääntynyt, kun taas hypopigmentaatiossa pigmentin määrä on vähentynyt tai melanocyytit ovat vahingoittuneet. Tilojen ero on tärkeä diagnostisesti, sillä hoitostrategiat ja ennusteet vaihtelevat.

Arviointi ja hoito. Pigmentoituneisuutta arvioidaan kliinisen tutkimuksen perusteella; joissakin tapauksissa voidaan tarvita dermatoskooppista arviointia tai biopsiaa poikkeavien muutosten sulkemiseksi pois. Hoito ja hallinta kohdistuvat syyn mukaan: suojautuminen auringolta, hormonaaliset ja tulehdukselliset tekijät sekä paikalliset hoidot kuten pigmentaatiota vaimentavat aineet, iho-öljysyydet tai kuorinnat ja joissain tapauksissa laser- tai valohoidot. On tärkeää keskustella hoitovaihtoehdoista terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.