Perusoikeudelliset

Perusoikeudelliset viittaavat suomalaisessa oikeuskäytännössä perusoikeuksiin sekä niihin liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin. Ne koskevat sekä yksilöiden ja valtion välistä suhdetta että yksilön vapauksia ja oikeuksia, kuten sananvapaus, uskonnonvapaus, yksityiselämän suoja, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä oikeus oikeudenmukaiseen menettelyyn. Perusoikeudelliset kysymykset nousevat usein esiin lain tulkinnassa ja oikeudenkäynneissä, joissa kysytään, rajoittavatko säännökset liikaa yksilön oikeuksia.

Perusoikeuksien oikeudellinen suoja perustuu sekä Suomen perustuslakiin että kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja EU-oikeuteen. Tulkinnoissa korostuvat oikeus- ja hallinto-oikeuden instituutiot sekä tuomioistuimet kuten korkeimpien oikeuksien viranomaiset, jotka ratkaisevat perusoikeuksiin liittyviä kiistoja. Julkinen valvonta, kuten oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toiminta, tukee perusoikeuksien noudattamista.

Rajoituksissa sovelletaan lailla säädettyä, välttämättömyyden ja suhteellisuusperiaatteen vaatimuksia. Perusoikeudelliset periaatteet korostavat tasa-arvoa, syrjimättömyyttä ja oikeudenmukaista menettelyä. Oikeusvaltion lähtökohtana on, että valtio kunnioittaa ja turvaa perusoikeuksia sekä kohtelee kaikkia tasavertaisesti.

Esimerkkejä perusoikeuksista ovat ilmaisunvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä yksityiselämän suojan turva. Käytännössä perusoikeudellisia kysymyksiä käsitellään sekä yksilöiden oikeussuojan että hallinnon toimivallan valvonnan yhteydessä.