Peruslaskutavat

Peruslaskutavat ovat laskujen laatimisen ja toimittamisen perusmenetelmiä, joita yritykset käyttävät asiakkailleen. Ne määrittelevät, miten lasku syntyy, millä tavalla se toimitetaan ja miten vastaanottaja maksaa. Suomessa yleisimmät peruslaskutavat koostuvat paperilaskusta, sähköisestä laskusta ja verkkolaskusta. Lisäksi käytetään itse laskutusta (self-billing) joissakin sopimuksissa sekä toistuvaa laskutusta tilauksesta.

Paperilasku tarkoittaa paperisen laskun postittamista asiakkaalle. Se on laajasti tuettu eikä vaadi vastaanottajan digipalveluita, mutta kustannukset ja viiveet ovat suuremmat kuin sähköisissä ratkaisuissa. Sähköinen lasku on digitaalinen lasku, joka voidaan toimittaa esimerkiksi sähköpostin liitteenä tai laskutusjärjestelmän kautta. Sähköinen lasku voi olla PDF-tiedosto tai strukturoitu muoto (kuten XML), ja se parantaa käsittelynopeutta sekä vähentää virheitä, mutta vaatii vastaanottajan teknisen valmiuden.

Verkkolasku (verkkolaskutus) siirtää laskun pankin tai verkkolaskuverkoston kautta yleisesti standardoidussa muodossa. Suomessa verkkolasku on yleinen sekä yritysten että julkisen sektorin kesken, ja siihen liittyy usein Finvoice-standardeja. Itse laskutus tarkoittaa sitä, että ostaja tuottaa laskun toimittajalleen sopimus- tai järjestelmäperusteisesti. Toistuva laskutus kattaa esimerkiksi tilaukseen tai palveluun perustuvat säännölliset laskut.

Kuluttua ja yrityksiä koskevat säädökset, tietoturva, arkistointi ja säilytyslakia ohjaavat laskutustapaa ja tallennusmenetelmiä. Sähköisten laskutustapojen käyttöönottoa edistetään yleisesti parantamaan kustannustehokkuutta ja nopeutta, ja päätökset peruslaskutavasta voivat riippua sekä asiakkaan että myyjän teknisestä kapasiteetista sekä sopimus- ja alakohtaisista normeista. Suomessa Finvoice-standardeilla ja verkkolaskuportaalien tuella näkyy selkeä kehitys kohti sähköistä kaupankäyntiä.