Pelastuspalveluverkkojen

Pelastuspalveluverkkojen käsite kuvaa Suomessa muodostuvaa järjestelmää, jonka tehtävänä on järjestää ja koordinoida pelastus-, hätäsuojelu- ja ensiapupalvelut sekä näiden ennaltaehkäisevä työ. Verkko sisältää sekä julkisen sektorin toimijat, kuten pelastuslaitokset ja kaupungit, että vapaaehtoiset sekä yhdistykset, joita tarvitaan onnettomuuksien torjumiseen ja riskien hallintaan. Toiminta perustuu alueelliseen vastuullisuuteen ja valtakunnalliseen yhteentoimivuuteen.

Pelastuspalveluverkkojen tehtäviin kuuluu välittömän reagoinnin järjestäminen palo- ja onnettomuustilanteissa, hätätilanteisiin liittyvän tiedon jakaminen sekä valmiuden ylläpito ja ennaltaehkäisevä työ kuten koulutus ja riskien arviointi.

Verkko koostuu alueellisista pelastuslaitoksista, pelastuspalvelun johtamis- ja yhteistyöelimistä ja erilaisista tukiorganisaatioista sekä vapaaehtoisista. Yhteistyö kattaa myös terveys-, poliisi- ja meripelastusviranomaiset sekä yhteiskunnalliset laitokset. Toiminta perustuu yhteisiin pelastusjohtamisen ohjeisiin sekä yhteentoimiviin tiedonsiirtotarpeisiin ja harjoituksiin.

Johtaminen ja rahoitus ovat alue- ja valtiotasolla, ja pelastuspalvelujen kehittämistä ohjaavat lainsäädäntö, sopimukset eri toimijoiden välillä sekä kansalliset turvallisuustavoitteet.

Käytännössä verkko nojaa yhteentoimivuuteen: 112-päivystys, hätäilmoitukset, radiojärjestelmät, yhteispäivystys ja digitaaliset tietojärjestelmät. Säännölliset koulutukset ja harjoitukset parantavat resilienssiä.

Haasteina ovat hajanaiset palvelurakenteet, rahoituksen turvaaminen, sekä teknologian ja tiedonhallinnan nopea kehitys. Pelastuspalveluverkkojen tarkoitus on turvata ihmishenkiä, omaisuutta ja ympäristöä sekä edistää yhteiskunnan valmiutta.