Palkkatuloa

Palkkatulo (suomenkielinen termi palkkatulot) tarkoittaa ansiotuloa, joka kertyy henkilön työstä suoritettavasta palkasta tai muusta palkkaa vastaavasta tuloerästä. Palkkatulo on keskeinen osa suomalaista verotusta ja sosiaaliturvaa, ja sitä pidetään työsuhteen pääasiallisena tulolajina.

Palkkatuloa muodostavat tyypillisesti maksettu palkka, palkkiot, sijaiset ja ylityökorvaukset sekä muut suoritukset, joita työnantaja maksaa työntekijälle palkan muodossa. Palkkatulon piiriin kuuluvat myös luonnonlahjat (luontoisedut), joiden arvo lisätään verotettavaksi palkkatuloksi, sekä työmatka- ja muu korvaus, jos ne ovat verotettavia. Palkkatulon ulkopuolelle jäävät esimerkiksi pääomatulot ja yrittäjän tulot, sekä jotkin sosiaaliturvaetuudet, jotka eivät perustu suoraan työpanokseen.

Verotus ja sosiaalimenot. Suomessa palkkatuloa verotetaan progressiivisesti sekä kunnallisella että, rajoitetusti, valtion tasolla. Palkkatulon verotukseen vaikuttavat verokortti, ennakkovero sekä mahdolliset vähennykset, kuten työtulo- tai työpanoksen verokannanalennus (työtulovähennyksen kautta). Palkanmaksun yhteydessä työnantaja pidättää myös sosiaaliturvamaksuja, kuten työsuhteeseen liittyviä eläkevakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksuja.

Eroon johtavat erottelut. Palkkatuloa verrataan muihin tulolajeihin: pääomatuloihin (esimerkiksi osingot tai arvopaperisijoituksista saadut tuotot) sekä elinkeinotuloihin (yrityksen tulot). Palkkatulo on tyypillisesti suurin yksittäinen tulo Suomessa ja sen soveltaminen verotuksessa määrittää merkittävästi verotulon rakenteen.

Lisätietoja. Palkkatulon verotus ja vähennykset sekä verokortin hallinta kuuluvat verohallinnon ohjeiden piiriin, ja käytännön käytännöt voivat vaihdella vuosittain.