työtulo

Työtulo on suomalaisessa verotuksessa ansiotulojen osa, joka syntyy työnteosta. Siihen kuuluvat palkat, palkkiot sekä työstä saatu korvaus, ja se voi sisältää myös luontoisetujen verotetun arvon sekä muita työtehtävistä saatuja tuloja. Työtulo eroaa pääomatuloista, kuten korko-, osinko- ja myyntivoitoista.

Verotuksessa työtuloa käytetään määrittämään ansiotuloveron perusmäärää sekä sosiaaliturvamaksujen ja eläketurvan määräytymistä. Palkoista toimitetaan yleensä ennakonpidätys työnantajan toimesta, jolloin verotus kohdistuu tuloa maksettaessa. Työtuloa voidaan pienentää työtulovähennyksellä, joka vähentää verotettavaa ansiotuloa.

Työtuloihin liittyy usein vähennyksiä: työmatkakulut, ammatilliset kulut sekä mahdolliset jäsenmaksut tai muut verotuksessa hyväksyttävät menot, jos ne täyttävät säännösten kriteerit. Työtuloon sisältyvät lisäksi erilaiset luontoisedut, joiden arvo lisätään verotettavaan tuloihin.

Työtulon käsite ja sen käsittely vaihtelevat maiden verotuskäytäntöjen mukaan, mutta Suomessa työtuloa käytetään yleisesti erottamaan ansiotulot muista tuloista kuten pääomatuloista ja eläkkeistä.