Pakkausmateriaaleihin

Pakkausmateriaaleihin liittyvät aineet ja komponentit ovat niitä, joita käytetään tuotteiden ympäröimiseen, suojaamiseen sekä kuljettamiseen ja esille asettamiseen myynti- ja jakelupisteissä. Ne voivat toimia ensisijaisena pakkauksena, joka on suorassa kosketuksessa tuotteen kanssa, tai toissijaisena sekä kolmannen tason pakkausjärjestelmänä, kuten kuljetus- ja varastointipakkauksena.

Yleisimmät materiaalit luokitellaan pääryhmiin: paperi ja kartonki; muovit; lasi; metallit sekä yhdistelmät ja laminaatit. Paperi ja kartonki tarjoavat kevyitä ja kierrätettäviä ratkaisuja. Muovit, kuten PET, HDPE, LDPE ja PP, tarjoavat hyvän suojan kosteudelta ja hapelta sekä korkean käytettävyyden. Biopohjaiset muovit (esim. PLA) kasvattavat osuuttaan markkinoilla. Lasi ja metallit (esim. alumiini, teräs) antavat erinomaisen suojan ja palautuvat usein kierrätykseen. Yhdistelmät ja laminaatit parantavat esteominaisuuksia, mutta voivat hankaloittaa kierrätystä.

Tärkeimmät ominaisuudet ovat esteettömyys ja hapen, kosteuden ja valon esto sekä mekaaninen kestävyys sekä tiiviys, yhteensopivuus elintarvikkeiden kanssa. Lisäksi tulostettavuus, merkinnät sekä syöttö- ja sulkemisominaisuudet vaikuttavat käytettävyyteen ja turvallisuuteen.

Ympäristö ja sääntely: pakkauksilla on tärkeä rooli kiertotaloudessa ja jätehuollossa. EU:n lainsäädäntö ja kansainväliset standardit säätelevät kierrätettävyyttä, erottuvuutta sekä materiaalien yhteensopivuutta. Pakkausten suunnittelussa painotetaan kierrätettävyyttä ja uudelleenkäyttöä sekä yhteensopivuutta jätteenkäsittelyinfrastruktuurin kanssa. Elinkaarianalyysi ja ympäristömerkinnät auttavat arvioimaan vaikutuksia.

Tulevaisuudessa korostuvat keveys, kierrätettävyys ja koko pakkausjärjestelmän optimointi. Uudet materiaalit, kuten biopohjaisten ja kierrättyjen materiaalien osuuksien kasvu sekä kehittyneet kierrätysprosessit, vaikuttavat sekä tuotanto- että kulutuskäytäntöihin.