PETkuvantamisessa

PET-kuvantaminen, eli positroniemissiotomografia, on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka tuottaa kuvia kehon biokemiallisesta toiminnasta. Menetelmä käyttää lyhytikäisiä radioaktiivisia tracer-aineita, jotka kertyvät kohdekudoksiin riippuen niiden biologisesta aktiivisuudesta. Kun tracerin atomi hajoaa, syntyy positroneja, jotka annihiloituvat elektronien kanssa ja tuottavat havaitumpia fotoneja. PET-laitteet rekisteröivät nämä signaalit ja muodostavat kolmiulotteisen kuvan, jossa näkyy alueellinen metaboloinen aktiivisuus.

Yleisin tracer on 18F-FDG, joka jäljittelee glukoosin käyttöä soluissa. Korkea FDG-kertymä voi merkitä kasvaimen energiantarvetta, tulehdusta tai aivotoiminnan muutoksia. Muita käytettyjä tracereita ovat esimerkiksi 11C-FLT solujen proliferation kuvaamiseen, 18F-FDOPA dopaminergisen järjestelmän tutkintaan sekä Ga-68 DOTATATE kasvainreseptorikuvaamiseen. PET voidaan yhdistää CT- tai MRI-kuvaukseen, jolloin toiminnallinen tieto saadaan yhdistettyyn anatomiseen kontekstiin (PET/CT tai PET/MRI).

Kuvien tulkinnassa käytetään usein standardoidumpia mitta-arvoja, kuten arvot SUV (standardized uptake value), jotka antavat semi-quantitatiivisen kuvan aineenvaihdunnan voimakkuudesta. PET-käyttötarkoituksia ovat onkologia (tunnistus, vaiheistus, hoitovasteen seuranta ja uusintatutkimukset), kardiologia (myokardiaalisen elvyttävyyden ja perfuusion arviointi) sekä neurologia (esimerkiksi kognition ja epilepsian paikallistaminen).

Riskiin kuuluu säteilyannos ja harvoin lievät sivuvaikutukset tracerin aiheuttamana allergisena reaktiona. Sovellukset kehittyvät jatkuvasti, uusien tracerien ja kuvayhdistelmien sekä automaattisempien tulkintamenetelmien sähköistäminen parantavat tarkkuutta ja kliinistä hyötyä.