MRIkuvaukseen

MRIkuvaukseen viittaa magnetresonanssimagneettikuvaus (MRI), lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka tuottaa yksityiskohtaisia kuvia pehmeistä kudoksista ilman ionisoivaa säteilyä. Se hyödyntää kehon vesimolekyylien protonteja sekä voimakasta magneettikenttää ja radioaaltopulsseja, joiden avulla signaali voidaan muuntaa kuviksi. Eri kudostyypit erottuvat erityisen hyvin aivoissa, selkärangassa, nivelissä sekä sisäelimissä.

Miten menetelmä toimii: potilas asetetaan vahvaan magneettikenttään, jonka aikana protonit vippautuvat ja palaavat tasapainoon, säteilemällä radiosignaaleja. Saatu signaali rekonstruoidaan kuva-aineistoksi. Erilaiset sekvenssit, kuten T1- ja T2-kuvat sekä FLAIR ja diffuusion kuvantaminen (DWI), antavat erilaisia kudostietoja ja auttavat erottamaan esimerkiksi nesteet, tulehdukset ja kasvaimet. Modernit MRI-laitteet voivat olla 1,5–3 teslaa ja niitä on sekä suljettu- että avoinmallisia. Kuvauksen tarkkuus paranee suuresti kuvauksellisen vakauden ja liikkeen hallinnan avulla.

Valmistelu ja turvallisuus: ennen tutkimusta potilas poistaa korut ja muut metalliesineet. Jotkin implantit ja laitteet voivat olla este tai vaatia erityisvarotoimia; tämä käy ilmi potilaan esitietojen kautta. Raskaana olevat sekä claustrofoobiset potilaat harkitsevat vaihtoehtoisia kuvantamismenetelmiä. Joissakin tutkimuksissa käytetään gadolinium-pohjaista kontrastia; se parantaa tiettyjen poikkeamien ja kasvainten havaitsemista, mutta harvinaisissa tapauksissa voi aiheuttaa allergisen reaktion tai munuaisten vajaatoiminnasta johtuvia komplikaatioita.

Sovellukset ja rajoitteet: MRI tarjoaa erinomaista pehmeiden kudosten kontrastia ja on keskeinen työkalu neurologiassa, ortopediassa, onkologian ja sydän- sekä verisuonitutkimuksissa. Rajoitteina ovat kova aaltojen aiheuttamat liikkeet, metallikappaleet, sekä joitain tilanteita, joissa kuvauksesta saatava hyöty ei ole riittävä tai turvallisuusvaatimukset ovat liian tiukkoja.