Organisaatiokeskeisyys

Organisaatiokeskeisyys on organisaatio- ja johtamiskontekstissa käytetty käsite, jolla viitataan siihen, että toiminnan suunnittelu, päätöksenteko ja prioriteetit perustuvat pääasiassa organisaation oman rakenteen, prosessien ja tavoitteiden asettamiin vaatimuksiin. Tällainen lähestymistapa korostaa tehokkuutta, yhdenmukaisuutta ja hallittavuutta sekä asettaa sidosryhmien tarpeet ja ulkoiset vaikutukset toissijaisiksi.

Ilmentymiä ovat esimerkiksi päätöksenteon suurin painopiste sisäisissä säännöissä ja mittareissa, sisäisten rajojen ja siloamisen vahvistuminen sekä muutosvastarinta, kun uudet ideat tai ulkopuoliset näkökulmat uhkaavat vakiintuneita toimintamalleja. Organisaatiokeskeisyys voi ilmetä myös siten, että projektien arvostus mitataan enimmäkseen prosessien suoruuden ja kustannusten mukaan, ei asiakkaan arvon tai markkinoiden tarpeiden kautta.

Vaikutukset voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä. Hyötyinä mainitaan parempi koordinointi, ennustettavuus ja laadunhallinta sekä mahdollisuus tehokkaaseen resurssien käyttöön. Haittoja ovat reagointikyvyn heikkeneminen, asiakas- ja sidosryhmien tarpeiden vähättely sekä innovatiivisuuden ja sopeutumiskyvyn tukahduttaminen.

Organisaatiokeskeisyyden tasapainottamiseksi on puhuttu keinoista, kuten organisaation ambidexterity, jonka ajatuksena on ylläpitää sekä tehokkuutta että innovatiivisuutta samanaikaisesti. Lisäksi voidaan laajentaa mittaristoa ja päätöksentekoa siten, että huomio kiinnittyy asiakkaiden ja yhteiskunnan vaikutuksiin sekä sidosryhmien tarpeisiin. Rakenteiden joustavuus, kulttuurin muutosjohtaminen ja johtamisen käytäntöjen uudistaminen auttavat huomioimaan sekä sisäiset että ulkoiset vaatimukset.