Oppimismalli

Oppimismalli on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan sitä, miten oppiminen tapahtuu ja miten sitä voidaan tukea. Se voi viitata sekä pedagogisiin teorioihin että teknisiin malleihin, joissa opitaan tietoa tai taitoja.

Pedagogisessa kontekstissa oppimismallit tarjoavat kehyksen, jonka perusteella opettaminen ja oppiminen suunnitellaan. Eri teoriat korostavat erilaisia mekanismeja: behaviorismi painottaa ulkoisia ärsykkeitä ja palkkioita; kognitivismi keskittyy ajattelun, muistin ja ongelmanratkaisun prosesseihin; konstruktivismi näkee oppimisen aktiivisena rakentamisena; sosiaalinen oppiminen huomioi vuorovaikutuksen ja esimerkin vaikutukset. Lisäksi Kolbin kiertokulku kuvaa oppimisen sykliä kokemuksesta reflektointiin ja soveltamiseen.

Tietotekniikassa oppimismalli tarkoittaa matemaattista tai tilastollista kuvausta, jota käyttämällä järjestelmä oppii. Malli koostuu rakenteesta ja sen parametreista, joita opitaan datasta optimoinnilla. Prosessi sisältää datan keräämisen ja esikäsittelyn, koulutuksen, arvioinnin ja käyttöönoton. Oppimismalleja voidaan luokitella valvottuihin, valvomattomiin sekä vahvistusoppimiseen; yleisiä tyyppejä ovat neuroverkot, päätöspuut sekä tuki-vektori-mallit. Tärkeimpiä seikkoja ovat suorituskyky, yleistyminen ja mahdolliset vääristymät sekä datan laatu.

Oppimismallit vaikuttavat sekä koulutukseen että teknologia-alan sovelluksiin. Suomessa termiä käytetään sekä opetuksen suunnittelussa että tekoälyn ja koneoppimisen kontekstissa, ja sen tarkka merkitys riippuu siitä, viitataanko ihmisten oppimiskykyihin vai algoritmiseen oppimiseen.